Mietin pitkään että teenkö uuden blogin jossa jatkan juttuja niin pähkinöistä kuin isommistakin muksuista, käsitöistä ja yleensäkkin elämästämme, mutta en kuitenkaan haluaisi poistaa pieni suuri miehenalku-blogia, niin vaihdoin sitten vain ko. blogin nimen.
Toivottavasti saan nyt sitten sitä päivitettyä useammin kuin kerran puolessa vuodessa ;)
Tässä siis osoite nyt uudistettuun blogiini, tervetuloa lueskelemaan :)
elamaa-suurperheessa.blogspot.com
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
maanantai 12. marraskuuta 2012
Viimeinen teksti :)
Elikkäs jos tämänkin nyt päivittäisi sitten ajantasalle,
hurjaa menoa ollut tässä nyt melkein kaksi viikkoa, joten ei paljoa ole ehtinyt.. Kuvia tiedossa!
Tässäpä ensimmäinen, oli tiistai-ilta ja mies meni poikien kanssa saunaan,
ite jäin tyttären kanssa katseleen telkkaria ja siinä sitten välähti mieleen että haenpa meikkipussukkani, peilin ja alan taiteilemaan... Viikkojahan oli jo 38+6
Voi sitä pikkumiehen ilmettä kun hänet kävin saunasta hakemassa masu paljaana :D ei poika tienny itekäkkö vai nauraakko ja isommat lapset sekä mies nauroivat vaan tämän nähtyään :D
Seuraavana päivänä kävin sitten neuvolassa, eli 31.10., samalle päivälle oli pojan 1v6kk neuvola-lääkäri ja näin saatiin molemmat neuvoloinnit hoidettua samalla kerralla.
Rv oli 39+0. Olo alkoi olemaan jo todella loppu, melkein viikonverran oli supistellu enemmän jos vähemmän, välillä jopa ihan säännöllisestikkin monta tuntia ja kun aloin yhtään niistä iloitseen että jes, vois päästä lähtemään, niin ne loppuivat joka kerta.. :/
No ensimmäisenä todettiin että kyllä, turvotusta on jo aikalaillakin, villasukat oli jalassa kun muut sukat puristuivat nilkkoihin... Verenpaineet oli mun normilukemiin hiukan kohonneet, pissassa proteiinit plussalla ja vaaka antoi lukemia niin, että pienellä laskutoimituksella saatiin tulokseksi 1,8kg/viikko! Huh!
Sydänäänet oli mallikkaat ja kuuluivat todella alhaalta (istuinkin jo jalat levällään kun todella tuntu että se pää on tuolla alhaalla kuin keilapallo) , kohdunpohjan korkeus oli kasvanu 2,5cm viikossa.. Neuvolantäti oli hieman huolissaan, että olisko tässä jonkun verran myrkytys-oireita ilmassa ja laitteli mulle labraan lähetteitä menemään.. Meinas tulla vaan ongelma kun todettiin että eihän tällä kylällä ole labra auki torstaisin, perjantaille mulla olikin äitipolille aika, mutta sekin sen verran myöhään että labroja ei ehtis ottaa sillonkaan.
No, sanoi vielä että lähde näytille jos siltä tuntuu yhtään..
Käytiin jäppisen tarkastus vielä läpi, hyvin oli poika kasvanu jne.. Alettiin tekemään siinä sitten lähtöä kotiin, istahdin lattialle että saan pojan hyvin puettua ja siinä vaiheessa alkoikin silmissä vilisteleen pilkkuja eri suuntiin, ihan kun jotain kirkkaita lumihiutaleita.
Siinä yhden äidin kanssa just juttelin samaan aikaan ja totesin että vohou,, nyt näkyy jotain ylimäärästä näkökentässä, sekin sano että mee ihmeessä näyttäytyyn ettei vaan oo mitään myrkytystä tms..
Lähdettiin sit kotiin siitä ja soittelin miehelle että tulee sitten suorilta kotiin ja mä lähden käymään polilla. Se tuli siinä neljän jäljestä ja melkein samoilla ovilla sitten lähdinkin ajamaan.
Perillä olin hieman ennen viittä ja mut otti vastaan aivan ihana kätilö, hän on ainakin kaksi meidän vauvoista ultrannu ja aina mä olen ajatellu että siinä on ihminen oikeassa ammatissa, hän mm. np-ultrassa puhuu lempeällä äänellä "tässä on vauvan pää" jne.. <3 Pääsin käyrille pötkötteleen ja vauvan sydänäänet puksutti oikein komeasti, siinä varmaan reilun puolituntia ainakin makoilin ja kävin sen jälkeen näytteen jättämässä vessaan. Menin takasin makoilemaan sinne sängylle, koska se oli huomattavasti mukavampi asento kuin istua. Jonkun aikaa siinä sai odotella kunnes lääkäri pyysi huoneeseen. Vastassa oli nuori nais-lääkäri joka kuitenkin otti mun asiani vakavasti, toisin kuin se yksi lääkäri joka vaan viittas kintaalla mun peloille ja käynnistystoiveille.. Tämä lääkäri katto mun nilkat ja totes että pahempiakin turvotuksia on nähty, koska mulla kuitenkin oli vielä nilkat ja silmäluomet näkyvissä, niin ei kyllä huolta niiden puolesta ole. Sitten hän totes että kohdunsuu onkin jo 4cm auki, eli en mä turhaan ollu kärvistelly niiden supistusten kanssa! Kalvorakkokin jo kuulemma tuntui ihan jees, eli kyllä se kovasti yritti käynnistyä se synnytys, mutta ei vaan käyntiin lähteny (liekkö ylivenyny kohtu? ).. Ultralla totes että vauva on noin 3,9kg jo, eli ihan hyvän kokonen ja mun silmääni näytti että hän on kyllä todella mykkyrällä siellä masussa jo,, Lääkäri sit kyseli että haluanko mä käynnistyksen vai jäänkö vielä odotteleen ja todellakin halusin käynnistyksen, hän kun vielä kyseli että millä mielin mä olen nyt ollut, niin itkuhan siinä pääsi että pää ei enään kestä kun kivuilta en saa nukuttua ja jos saan niin sit herään painajaisiin, että tälle vauvalle on kyllä jo hautajaisiakin järjestetty unissa.. Hänpä sit pyöräytti muutaman kerran kohdunsuulla ihan kunnolla josko se homma siitä lähtis käyntiin, peruutti mun perjantain ajan ja totes että jos aamulla on tilaa, niin pääsen sit suoraan saliin tippaan ja kalvojen puhkasuun! Hui, tässä vaiheessa alko vähän jännittään :D Lähdin sieltä hyvillä mielin kotiin ja soittelin miehellekkin että ilmottaa seuraavan päivän suunnitelman muutoksilta töihinsä :) Ajelin kotiin ja koko matkan tuli supistuksia ja poltteli alaselkää, hieman alko jänskättään että selviääkö sitä edes aamuun saakka kotona, kuitenkin halusin miehen mukaan synnytykseen, siihen viimeiseen :) Kotona totesin että nythän täytyy ottaa sitten vielä viimeinen tasaviikko-kuvakin pötsistä ja tässäpä tuo on, rv 39+0;
Siinä sitten pakkailin vielä viimeisiä tavaroita kassiin, touhuttiin lasten kanssa ja pikku-ukon kanssa kävin vielä illan päälle saunassa kun alko supistukset enemmän tuntumaan, olin varmasti kun kissa pistoksissaan, koko ajan jotain hääräämässä ja koitin ottaa kuitenkin rauhassa että todella sinne aamuun selviydyn vielä kotona.
Illalla bb:n jälkeen sit päätin että lähden koittaan unta että jaksan seuraavan päivän rupeaman. Heräsin klo 01 vessaan ja häädin miehen nukkumaan, oli jääny pelailemaan pleikalla.. Vauva ilmotteli olemassaolostaan ja muutama supistus siinä tuli, kävin nukkumaan uudestaan, vaan eipä se uni sitten tullutkaan, koitin saada hyvää asentoa mutta ei niin mikään auttanu, silmät oli aina *bling* auki ja ajatukset oli jo aamussa, jännittihän sekin että onko siellä tilaa vai ei.. Klo taisi olla jo 5.00 kun vihdoin sain unenpäästä kiinni ja kello herätti 07.00..
(1.11.) hieman oli tokkurainen olo, heräsin siinä kuitenkin rauhassa ja 7.30 soitin sovitusti äitipolille; siellä oli tilaa! \o/ Hipsin makkariin mieheltä kysymään että lähdettäiskö sit kohta synnyttään!? :D Hän vähän tuumi että vois jäädä vaikka nukkumaan, mutta siitähän sekin sitten alkoi lapsia herätteleen ja minä keittelin sillä välin puuroja, pikkunen potki ja supistuksia tuli muutamia, harvakseltaan mutta tuntuvasti kuitenkin..
Kun oli lasten reput pakattu ja puurot syöty, päästiin viimein lähtemään, vietiin muksut hoitoon ja suunta sairaalalle, perillä oltiin vasta 9.30 ja meinas vähän hävettää, kellään muulla ei siis ollut kiire lähtemään kun mulla :D
Meidät otti vastaan se sama kätilö kuin edellis-iltana oli ollut :) Päästiin saliin numero 1, Prinsessa Ruususen huoneeseen <3 Vaihdoin siinä vaatteet ja kävin vessassa, sit laitettiinkin samantien tippa menemään ja käyrät piirtymään, hienoa nauhaa tuli :)
Kun käyrää oli ajettu riittävästi, seisoskelin ja kävelin pitkin salia, istuin keinutuolissa välillä ja siinähän vierähtikin sitten tunti, tuli lääkäri ja puhkaisi kalvot klo 11 , synnytys laskettiin alkaneeksi.
Tunnin päästä tilanne ei juuri ollut edistynyt ja tippa laitettiin uudestaan vauhdittamaan tilannetta, jonkun ajan päästä alkoi taas tuntumaan supistuksia ja jossain vaiheessa sitten alettiin puhumaan puudutteista, totesin että mä en ala niiden kanssa enään pelleilemään joten epiduraali kehiin vaan, se ainakin viimeks toimi loistavasti ;)
Jossain vaiheessa tuli anestesialääkäri tuikkaamaan puudutteet paikoilleen ja toivotti onnea, jep, kiitti :D Oli se aika ihana fiilis kun kehon valtas lämmin tunne ja kipu katos, mutta sitten tulikin se kamalin, nimittäin järkyttävä kutina ja kylmyys, kahden peiton alla makasin ja raavin itteäni, vaikka tiesinkin ettei se mitään hyödytä, en onneks en kuitenkaan kynsin rapsutellu.. Miehelle varmaan kyllästymiseen asti jankkasin että olis pitäny ottaa saunaharja tai kynsiharja matkaan :D Onneks se vissiin ymmärsi että lääkkeet laitto ajatukset sekasin ja se jännitys, olihan tulossa taas isompi vauva..
Kahden jälkeen laitettiin vielä puudutetta (pudendus) ja se meni kyllä oikeeseen paikkaan, olin meinaan sen jälkeen tosi puutunu :D Supistuksetkin tunsin niin että kokeilin vatsan päältä kädellä x) Hieman ennen kolmea sain luvan alkaa hieman myötäilemään supistuksen tullessa, koska tunsin selkeästi että vauva alkaa laskeutumaan alaspäin, tämä oli tuttu tunne jo edelliskerralta. Kohdunsuu kuitenkin oli vain 9cm auki, joten ponnistaa ei saanu vielä, siellä oli vielä vähän kohdunreunaa vauvan pään edessä, ihan kuten kakkosenkin kohdalla oli..
Kätilöt (varsinainen kätilö ja opiskelija) saivat sen reunan sitte pois vauvan pään edestä ja samantien aloinkin ponnistamaan, se ponnistuksen tarve oli aivan järkyttävä.
Tuo kakkosvaihe alkoi klo 15.15 ja klo 15.19 syntyi pieni prinsessa!
Saatoin vain todeta, että iso hän kyllä oli!
Siinä kätilöt tsekkasivat vauvan, tuikkasivat k-vitamiinin pienen reiteen, itse sain supistavan lääkkeen ja mies leikkasi vauvan napanuoran, sain vauvan paidan alle ja siihen hän rauhoittui samantien, tuttuihin sydänääniin
Niin pieni, mutta silti niin iso rakas <3 Istukka syntyi 15.30 ja näin ollen koko homman kestoksi merkittiin 4h30min. :) Hetken päästä tyttönen punnittiin, mitattiin ja kylvetettiin.. Kyllä olis tältä äidiltä taju lähteny jos en olis makuullani ollut, painoa 4215grammaa, pituutta 52cm ja päänympärys 37cm! Että olihan tuo jälleen puolisen kiloa suurempi kuin edellinen vauva oli, ihmekkös jos näyttikin olevan aika ahtaasti tuolla massussa. Siltikin, tämä mamma selvisi ilman sotavammoja, ainakin semmosia mitä olis pitäny tikkailla ;) Siinäpä oli sitten ensi-imetykset yms. jonka jälkeen pääsin suihkuun ja sain ruokaa, sekä miehen kanssa saatiin onnittelumaljat, ihasteltiin pikkuista ja otettiin kuvia, on hän vaan suloinen ja aivan saman näköinen kuin sisaruksensa <3 Kujanjuoksu oli viimein ohi ja itselläkin hyvä olotila. Osastolle siirryimme juuri vierailu-aikaan, olipa oikein ihana olla pöllämystyneenä siinä sängyllä kun verhon takana oli aivan järkyttävä määrä porukkaa,,huh.. Mies lähti kotiin samalla kun mut vietiin osastolle ja sovittiin että tulevat vasta seuraavana päivänä sitten isompien lasten kanssa käymään. Seuraavana päivänä olin tosissaan kipeä, tuntui että kun liikahtaakaan niin lantion seutu hajoaa säpäleiksi, tätä on vieläkin mutta ehkä hieman kivuttomampaa jo,, irvistys ja muutama kirosana pääsee silti vieläkin kun sattuu, tämäkin selvis sitten myöhemmin, että vauva syntyi kyljellään, joten ihmekkös.. Voi että meidän pikkumies näytti niin isolta pojalta kun sitten seuraavana päivänä tulivat meitä katsomaan, isommat ei ihme kyllä näyttäneet sen suuremmilta tällä kertaa :D Tässäpä taas otoksia; Isoveljen rakkaus <3 (pikkusisko 1vrk)
isosiskon kanssa (tämä onkin näköjään jo 2vrk:n iässä otettu)
Pieni isoveli;
Sunnuntaina 3vrk:n iässä pääsimme kotiin, pieni-isoveli kävi isin kanssa meidät kotiin hakemassa, isot lähtivät isoisovanhempien kanssa mammalle kyläilemään :)
Tässä prinsessa vielä 1viikon iässä;
Luojalle kiitos tämäkin odotus päättyi onnellisesti vaikka välillä ajatuksissa kävikin että hulluko tässä vielä on kun jo yhden elävän sai kuolleen jälkeen, että olisko vaan kannattanu tyytyä siihen, mutta hetkeäkään en kyllä nyt vaihtais <3
Kiitän ja kumarran tämän blogin harvoja lukijoita ja siirryn takaisin kirjoittamaan
pienisuurimiehenalku.blogspot.fi, kunnes keksin seuraavan blogin nimen ;)
hurjaa menoa ollut tässä nyt melkein kaksi viikkoa, joten ei paljoa ole ehtinyt.. Kuvia tiedossa!
Tässäpä ensimmäinen, oli tiistai-ilta ja mies meni poikien kanssa saunaan,
ite jäin tyttären kanssa katseleen telkkaria ja siinä sitten välähti mieleen että haenpa meikkipussukkani, peilin ja alan taiteilemaan... Viikkojahan oli jo 38+6
Voi sitä pikkumiehen ilmettä kun hänet kävin saunasta hakemassa masu paljaana :D ei poika tienny itekäkkö vai nauraakko ja isommat lapset sekä mies nauroivat vaan tämän nähtyään :D
Seuraavana päivänä kävin sitten neuvolassa, eli 31.10., samalle päivälle oli pojan 1v6kk neuvola-lääkäri ja näin saatiin molemmat neuvoloinnit hoidettua samalla kerralla.
Rv oli 39+0. Olo alkoi olemaan jo todella loppu, melkein viikonverran oli supistellu enemmän jos vähemmän, välillä jopa ihan säännöllisestikkin monta tuntia ja kun aloin yhtään niistä iloitseen että jes, vois päästä lähtemään, niin ne loppuivat joka kerta.. :/
No ensimmäisenä todettiin että kyllä, turvotusta on jo aikalaillakin, villasukat oli jalassa kun muut sukat puristuivat nilkkoihin... Verenpaineet oli mun normilukemiin hiukan kohonneet, pissassa proteiinit plussalla ja vaaka antoi lukemia niin, että pienellä laskutoimituksella saatiin tulokseksi 1,8kg/viikko! Huh!
Sydänäänet oli mallikkaat ja kuuluivat todella alhaalta (istuinkin jo jalat levällään kun todella tuntu että se pää on tuolla alhaalla kuin keilapallo) , kohdunpohjan korkeus oli kasvanu 2,5cm viikossa.. Neuvolantäti oli hieman huolissaan, että olisko tässä jonkun verran myrkytys-oireita ilmassa ja laitteli mulle labraan lähetteitä menemään.. Meinas tulla vaan ongelma kun todettiin että eihän tällä kylällä ole labra auki torstaisin, perjantaille mulla olikin äitipolille aika, mutta sekin sen verran myöhään että labroja ei ehtis ottaa sillonkaan.
No, sanoi vielä että lähde näytille jos siltä tuntuu yhtään..
Käytiin jäppisen tarkastus vielä läpi, hyvin oli poika kasvanu jne.. Alettiin tekemään siinä sitten lähtöä kotiin, istahdin lattialle että saan pojan hyvin puettua ja siinä vaiheessa alkoikin silmissä vilisteleen pilkkuja eri suuntiin, ihan kun jotain kirkkaita lumihiutaleita.
Siinä yhden äidin kanssa just juttelin samaan aikaan ja totesin että vohou,, nyt näkyy jotain ylimäärästä näkökentässä, sekin sano että mee ihmeessä näyttäytyyn ettei vaan oo mitään myrkytystä tms..
Lähdettiin sit kotiin siitä ja soittelin miehelle että tulee sitten suorilta kotiin ja mä lähden käymään polilla. Se tuli siinä neljän jäljestä ja melkein samoilla ovilla sitten lähdinkin ajamaan.
Perillä olin hieman ennen viittä ja mut otti vastaan aivan ihana kätilö, hän on ainakin kaksi meidän vauvoista ultrannu ja aina mä olen ajatellu että siinä on ihminen oikeassa ammatissa, hän mm. np-ultrassa puhuu lempeällä äänellä "tässä on vauvan pää" jne.. <3 Pääsin käyrille pötkötteleen ja vauvan sydänäänet puksutti oikein komeasti, siinä varmaan reilun puolituntia ainakin makoilin ja kävin sen jälkeen näytteen jättämässä vessaan. Menin takasin makoilemaan sinne sängylle, koska se oli huomattavasti mukavampi asento kuin istua. Jonkun aikaa siinä sai odotella kunnes lääkäri pyysi huoneeseen. Vastassa oli nuori nais-lääkäri joka kuitenkin otti mun asiani vakavasti, toisin kuin se yksi lääkäri joka vaan viittas kintaalla mun peloille ja käynnistystoiveille.. Tämä lääkäri katto mun nilkat ja totes että pahempiakin turvotuksia on nähty, koska mulla kuitenkin oli vielä nilkat ja silmäluomet näkyvissä, niin ei kyllä huolta niiden puolesta ole. Sitten hän totes että kohdunsuu onkin jo 4cm auki, eli en mä turhaan ollu kärvistelly niiden supistusten kanssa! Kalvorakkokin jo kuulemma tuntui ihan jees, eli kyllä se kovasti yritti käynnistyä se synnytys, mutta ei vaan käyntiin lähteny (liekkö ylivenyny kohtu? ).. Ultralla totes että vauva on noin 3,9kg jo, eli ihan hyvän kokonen ja mun silmääni näytti että hän on kyllä todella mykkyrällä siellä masussa jo,, Lääkäri sit kyseli että haluanko mä käynnistyksen vai jäänkö vielä odotteleen ja todellakin halusin käynnistyksen, hän kun vielä kyseli että millä mielin mä olen nyt ollut, niin itkuhan siinä pääsi että pää ei enään kestä kun kivuilta en saa nukuttua ja jos saan niin sit herään painajaisiin, että tälle vauvalle on kyllä jo hautajaisiakin järjestetty unissa.. Hänpä sit pyöräytti muutaman kerran kohdunsuulla ihan kunnolla josko se homma siitä lähtis käyntiin, peruutti mun perjantain ajan ja totes että jos aamulla on tilaa, niin pääsen sit suoraan saliin tippaan ja kalvojen puhkasuun! Hui, tässä vaiheessa alko vähän jännittään :D Lähdin sieltä hyvillä mielin kotiin ja soittelin miehellekkin että ilmottaa seuraavan päivän suunnitelman muutoksilta töihinsä :) Ajelin kotiin ja koko matkan tuli supistuksia ja poltteli alaselkää, hieman alko jänskättään että selviääkö sitä edes aamuun saakka kotona, kuitenkin halusin miehen mukaan synnytykseen, siihen viimeiseen :) Kotona totesin että nythän täytyy ottaa sitten vielä viimeinen tasaviikko-kuvakin pötsistä ja tässäpä tuo on, rv 39+0;
Siinä sitten pakkailin vielä viimeisiä tavaroita kassiin, touhuttiin lasten kanssa ja pikku-ukon kanssa kävin vielä illan päälle saunassa kun alko supistukset enemmän tuntumaan, olin varmasti kun kissa pistoksissaan, koko ajan jotain hääräämässä ja koitin ottaa kuitenkin rauhassa että todella sinne aamuun selviydyn vielä kotona.
Illalla bb:n jälkeen sit päätin että lähden koittaan unta että jaksan seuraavan päivän rupeaman. Heräsin klo 01 vessaan ja häädin miehen nukkumaan, oli jääny pelailemaan pleikalla.. Vauva ilmotteli olemassaolostaan ja muutama supistus siinä tuli, kävin nukkumaan uudestaan, vaan eipä se uni sitten tullutkaan, koitin saada hyvää asentoa mutta ei niin mikään auttanu, silmät oli aina *bling* auki ja ajatukset oli jo aamussa, jännittihän sekin että onko siellä tilaa vai ei.. Klo taisi olla jo 5.00 kun vihdoin sain unenpäästä kiinni ja kello herätti 07.00..
(1.11.) hieman oli tokkurainen olo, heräsin siinä kuitenkin rauhassa ja 7.30 soitin sovitusti äitipolille; siellä oli tilaa! \o/ Hipsin makkariin mieheltä kysymään että lähdettäiskö sit kohta synnyttään!? :D Hän vähän tuumi että vois jäädä vaikka nukkumaan, mutta siitähän sekin sitten alkoi lapsia herätteleen ja minä keittelin sillä välin puuroja, pikkunen potki ja supistuksia tuli muutamia, harvakseltaan mutta tuntuvasti kuitenkin..
Kun oli lasten reput pakattu ja puurot syöty, päästiin viimein lähtemään, vietiin muksut hoitoon ja suunta sairaalalle, perillä oltiin vasta 9.30 ja meinas vähän hävettää, kellään muulla ei siis ollut kiire lähtemään kun mulla :D
Meidät otti vastaan se sama kätilö kuin edellis-iltana oli ollut :) Päästiin saliin numero 1, Prinsessa Ruususen huoneeseen <3 Vaihdoin siinä vaatteet ja kävin vessassa, sit laitettiinkin samantien tippa menemään ja käyrät piirtymään, hienoa nauhaa tuli :)
Kun käyrää oli ajettu riittävästi, seisoskelin ja kävelin pitkin salia, istuin keinutuolissa välillä ja siinähän vierähtikin sitten tunti, tuli lääkäri ja puhkaisi kalvot klo 11 , synnytys laskettiin alkaneeksi.
Tunnin päästä tilanne ei juuri ollut edistynyt ja tippa laitettiin uudestaan vauhdittamaan tilannetta, jonkun ajan päästä alkoi taas tuntumaan supistuksia ja jossain vaiheessa sitten alettiin puhumaan puudutteista, totesin että mä en ala niiden kanssa enään pelleilemään joten epiduraali kehiin vaan, se ainakin viimeks toimi loistavasti ;)
Jossain vaiheessa tuli anestesialääkäri tuikkaamaan puudutteet paikoilleen ja toivotti onnea, jep, kiitti :D Oli se aika ihana fiilis kun kehon valtas lämmin tunne ja kipu katos, mutta sitten tulikin se kamalin, nimittäin järkyttävä kutina ja kylmyys, kahden peiton alla makasin ja raavin itteäni, vaikka tiesinkin ettei se mitään hyödytä, en onneks en kuitenkaan kynsin rapsutellu.. Miehelle varmaan kyllästymiseen asti jankkasin että olis pitäny ottaa saunaharja tai kynsiharja matkaan :D Onneks se vissiin ymmärsi että lääkkeet laitto ajatukset sekasin ja se jännitys, olihan tulossa taas isompi vauva..
Kahden jälkeen laitettiin vielä puudutetta (pudendus) ja se meni kyllä oikeeseen paikkaan, olin meinaan sen jälkeen tosi puutunu :D Supistuksetkin tunsin niin että kokeilin vatsan päältä kädellä x) Hieman ennen kolmea sain luvan alkaa hieman myötäilemään supistuksen tullessa, koska tunsin selkeästi että vauva alkaa laskeutumaan alaspäin, tämä oli tuttu tunne jo edelliskerralta. Kohdunsuu kuitenkin oli vain 9cm auki, joten ponnistaa ei saanu vielä, siellä oli vielä vähän kohdunreunaa vauvan pään edessä, ihan kuten kakkosenkin kohdalla oli..
Kätilöt (varsinainen kätilö ja opiskelija) saivat sen reunan sitte pois vauvan pään edestä ja samantien aloinkin ponnistamaan, se ponnistuksen tarve oli aivan järkyttävä.
Tuo kakkosvaihe alkoi klo 15.15 ja klo 15.19 syntyi pieni prinsessa!
Saatoin vain todeta, että iso hän kyllä oli!
Siinä kätilöt tsekkasivat vauvan, tuikkasivat k-vitamiinin pienen reiteen, itse sain supistavan lääkkeen ja mies leikkasi vauvan napanuoran, sain vauvan paidan alle ja siihen hän rauhoittui samantien, tuttuihin sydänääniin
Niin pieni, mutta silti niin iso rakas <3 Istukka syntyi 15.30 ja näin ollen koko homman kestoksi merkittiin 4h30min. :) Hetken päästä tyttönen punnittiin, mitattiin ja kylvetettiin.. Kyllä olis tältä äidiltä taju lähteny jos en olis makuullani ollut, painoa 4215grammaa, pituutta 52cm ja päänympärys 37cm! Että olihan tuo jälleen puolisen kiloa suurempi kuin edellinen vauva oli, ihmekkös jos näyttikin olevan aika ahtaasti tuolla massussa. Siltikin, tämä mamma selvisi ilman sotavammoja, ainakin semmosia mitä olis pitäny tikkailla ;) Siinäpä oli sitten ensi-imetykset yms. jonka jälkeen pääsin suihkuun ja sain ruokaa, sekä miehen kanssa saatiin onnittelumaljat, ihasteltiin pikkuista ja otettiin kuvia, on hän vaan suloinen ja aivan saman näköinen kuin sisaruksensa <3 Kujanjuoksu oli viimein ohi ja itselläkin hyvä olotila. Osastolle siirryimme juuri vierailu-aikaan, olipa oikein ihana olla pöllämystyneenä siinä sängyllä kun verhon takana oli aivan järkyttävä määrä porukkaa,,huh.. Mies lähti kotiin samalla kun mut vietiin osastolle ja sovittiin että tulevat vasta seuraavana päivänä sitten isompien lasten kanssa käymään. Seuraavana päivänä olin tosissaan kipeä, tuntui että kun liikahtaakaan niin lantion seutu hajoaa säpäleiksi, tätä on vieläkin mutta ehkä hieman kivuttomampaa jo,, irvistys ja muutama kirosana pääsee silti vieläkin kun sattuu, tämäkin selvis sitten myöhemmin, että vauva syntyi kyljellään, joten ihmekkös.. Voi että meidän pikkumies näytti niin isolta pojalta kun sitten seuraavana päivänä tulivat meitä katsomaan, isommat ei ihme kyllä näyttäneet sen suuremmilta tällä kertaa :D Tässäpä taas otoksia; Isoveljen rakkaus <3 (pikkusisko 1vrk)
isosiskon kanssa (tämä onkin näköjään jo 2vrk:n iässä otettu)
Pieni isoveli;
Sunnuntaina 3vrk:n iässä pääsimme kotiin, pieni-isoveli kävi isin kanssa meidät kotiin hakemassa, isot lähtivät isoisovanhempien kanssa mammalle kyläilemään :)
Tässä prinsessa vielä 1viikon iässä;
Luojalle kiitos tämäkin odotus päättyi onnellisesti vaikka välillä ajatuksissa kävikin että hulluko tässä vielä on kun jo yhden elävän sai kuolleen jälkeen, että olisko vaan kannattanu tyytyä siihen, mutta hetkeäkään en kyllä nyt vaihtais <3
Kiitän ja kumarran tämän blogin harvoja lukijoita ja siirryn takaisin kirjoittamaan
pienisuurimiehenalku.blogspot.fi, kunnes keksin seuraavan blogin nimen ;)
maanantai 15. lokakuuta 2012
Vaivoja vaivoja...
Tässäpä viime keskiviikolta kuvaa, tuli vähän leikittyä kameralla ja kuvankäsittely-ohjelmalla :)
Viikon sisällä kaksi ab-kuuria, eikä mitään apua >:(
Viime viikon lauantaina kävin (rv 35+3) polilla kun mahaa vihlo ja kaikki vauvan liikkeet sattu, pelot nosti päätään ja elävästi tuli mieleen J:n odotus ja kohtutulehdus, se kipu, se oli todella tuskaa kun vauva liikkui vielä..
Käyrät oli kunnossa, kuumetta ei ollut, verenpaineet normaalit jne.. Pissassa leukosyytit todella runsaasti plussalla ja alavatsa aristi kun lääkäri paineli vatsan päältä..
Vauvan pää pyöri ylhäällä, eli ei kuitenkaan ollut laskeutunut, toisin kuin neuvolan th vähän meinasi, tosin tuli myös tulokseen ettei olekkaan laskeutunu kun pää vielä pyörii tuolla alhaalla,, Vauvalla näytti olevan kaikki kunnossa, kaikki virtaukset katottiin tarkasti eikä ultralla mitään ylimääräistä löytyny, todennäkösesti siis virtsatietulehdus ja ab:t päälle..
Niin ja neidillä paino-arvio tuolloin 2827g, että ihan hyvän kokonen tää tyllerö jo! :)
Maanantaina mun piti soitella tuloksia pissatestin viljelystä, mutta tulokset ei ollu tulleet, tiistaina soitin uudestaan ja sieltä sit soitteli perään parikin lääkäriä, ensimmäisen kanssa siis puhuin puhelimessa kun toinen koitti soittaa :D Aika hyvin mun mielestä!
Streptokokki B siellä virtsateissä jylläs, joten lääkkeet meni vaihtoon (söin siis ekaa kuuria la-ti, kuuri olis päättyny ke..) Keskiviikkona hain uuden kuurin sitä kissankusen hajusta antibioottia, kolme nappia päivässä (hyh!), kuuri päätty sunnuntaina ja edelleen vaan sattuu,,
supisteleekin, etenkin sillon kun nousen seisomaan niin vatsa vetää pinkeeksi eikä suorassa pysty seisomaan kun tekee kipeetä..
Tänään soittelin sit äitipolille taas, en jaksa ravata siellä joten soittelen ;) ja sieltä lääkäri sit pirautteli, suositteli uudelleen näytettä jättään labraan ja huomenna onkin sopivasti neuvola, niin jätän näytteen sit siellä,, viljelyyn menee sit sekin näyte että näkee onko se strepto sieltä hävinny vai mistä tää nyt johtuu.. Ton lääkkeen kuitenkin pitäis tehota streptoon hyvin, saapi nähdä..
Eilen mä jo tosiaan ajattelin että NYT tulee lähtö, mutta paskanmarjat, menin nukkuun niin lopahti taas, yöllä aina kylkeä kääntäessä veti masu kovaks, mutta siinäpä se sitten oli.
Vauva liikkuu kuitenkin aktiivisesti ja vaikuttaa voivan hyvin, joten eipä tässä auta muu kuin kärsiä.
Ja mä olen tosiaan luvannu kolmosen kuoltua, että jos vielä raskaaksi tulen niin en valita, mut kyllä mä uskon että kuka tahansa tämmösten kipujen kanssa valittais.. Viime raskauden taisin olla aikalailla valittamatta, tai sit aika kultaa muistot :D Mutta on tää paaaljon vaivalloisempi odotus kuin ekan pähkinän odottaminen.
Jeps jops.. Eipä tällä blogilla näytä hirveesti edes lukijoita olevan, harmi sinänsä, mutta minkäs sille voi. Toisaalta, itellenihän mä tätä kirjottelen enkä ole missään mainostanu sen kummemmin ;)
Joten, palaillaan! :)
Viikon sisällä kaksi ab-kuuria, eikä mitään apua >:(
Viime viikon lauantaina kävin (rv 35+3) polilla kun mahaa vihlo ja kaikki vauvan liikkeet sattu, pelot nosti päätään ja elävästi tuli mieleen J:n odotus ja kohtutulehdus, se kipu, se oli todella tuskaa kun vauva liikkui vielä..
Käyrät oli kunnossa, kuumetta ei ollut, verenpaineet normaalit jne.. Pissassa leukosyytit todella runsaasti plussalla ja alavatsa aristi kun lääkäri paineli vatsan päältä..
Vauvan pää pyöri ylhäällä, eli ei kuitenkaan ollut laskeutunut, toisin kuin neuvolan th vähän meinasi, tosin tuli myös tulokseen ettei olekkaan laskeutunu kun pää vielä pyörii tuolla alhaalla,, Vauvalla näytti olevan kaikki kunnossa, kaikki virtaukset katottiin tarkasti eikä ultralla mitään ylimääräistä löytyny, todennäkösesti siis virtsatietulehdus ja ab:t päälle..
Niin ja neidillä paino-arvio tuolloin 2827g, että ihan hyvän kokonen tää tyllerö jo! :)
Maanantaina mun piti soitella tuloksia pissatestin viljelystä, mutta tulokset ei ollu tulleet, tiistaina soitin uudestaan ja sieltä sit soitteli perään parikin lääkäriä, ensimmäisen kanssa siis puhuin puhelimessa kun toinen koitti soittaa :D Aika hyvin mun mielestä!
Streptokokki B siellä virtsateissä jylläs, joten lääkkeet meni vaihtoon (söin siis ekaa kuuria la-ti, kuuri olis päättyny ke..) Keskiviikkona hain uuden kuurin sitä kissankusen hajusta antibioottia, kolme nappia päivässä (hyh!), kuuri päätty sunnuntaina ja edelleen vaan sattuu,,
supisteleekin, etenkin sillon kun nousen seisomaan niin vatsa vetää pinkeeksi eikä suorassa pysty seisomaan kun tekee kipeetä..
Tänään soittelin sit äitipolille taas, en jaksa ravata siellä joten soittelen ;) ja sieltä lääkäri sit pirautteli, suositteli uudelleen näytettä jättään labraan ja huomenna onkin sopivasti neuvola, niin jätän näytteen sit siellä,, viljelyyn menee sit sekin näyte että näkee onko se strepto sieltä hävinny vai mistä tää nyt johtuu.. Ton lääkkeen kuitenkin pitäis tehota streptoon hyvin, saapi nähdä..
Eilen mä jo tosiaan ajattelin että NYT tulee lähtö, mutta paskanmarjat, menin nukkuun niin lopahti taas, yöllä aina kylkeä kääntäessä veti masu kovaks, mutta siinäpä se sitten oli.
Vauva liikkuu kuitenkin aktiivisesti ja vaikuttaa voivan hyvin, joten eipä tässä auta muu kuin kärsiä.
Ja mä olen tosiaan luvannu kolmosen kuoltua, että jos vielä raskaaksi tulen niin en valita, mut kyllä mä uskon että kuka tahansa tämmösten kipujen kanssa valittais.. Viime raskauden taisin olla aikalailla valittamatta, tai sit aika kultaa muistot :D Mutta on tää paaaljon vaivalloisempi odotus kuin ekan pähkinän odottaminen.
Jeps jops.. Eipä tällä blogilla näytä hirveesti edes lukijoita olevan, harmi sinänsä, mutta minkäs sille voi. Toisaalta, itellenihän mä tätä kirjottelen enkä ole missään mainostanu sen kummemmin ;)
Joten, palaillaan! :)
tiistai 2. lokakuuta 2012
"Onpa se ISO!"
Toi otsikon lause, se se vasta kuulkaa tuttu onki!
Ja seuraavana kuuluu kysymys, niin millonkas se laskettu olikaan, jonka jälkeen kuuluu VASTA?!
Jep! Mä _tiedän_ että mä olen sotanorsun kokonen ja kasvatettavaa on vielä muutama viikko jäljellä ;)
Elikkäs tässä viime keskiviikolta 34+0
Ja tässä sunnuntailta 34+4, pyysin ukkoa ottaan kuvaa kun poitsu niin näppärästi tuossa istuskeli :D Pikkusisko ei vaan tykänny kauheesti että isoveli istuskeli hän takamuksensa päällä :D
Jep,, toisaalta on ihan kiva että huomenna on "vasta" 35+0, niin aikaa on vielä odotella, nimittäin meidän nuorimmainen onnistu saamaan jostain itselleen todennäkösesti entero-rokon :(
Meillä on tää kakkosella ollu keväällä -09 ja sillon kukaan muu ei saanu sitä sillon, nyt oon sit ite ihan neuroottisena että nyt kihelmöi jalkaa tai kättä tai huulta ja olen ihan varma että toi tauti on kohta sit mullakin :/
Isommilla muksuilla nenät vuotaa ja toinen valitteli kurkkuansa, silti se oli aamulla innoissa lähdössä kouluun, joten enpä estellykkään kun sano että olo on hyvä. Käskin sanoon opettajalle jos olossa tulee muutoksia ja tulee sit kotiin jos siltä tuntuu, tuli vasta koulupäivän jälkeen :)
Ja huomenna olis taas vanhenpain-ilta, hurjalta se vaan tuntuu mennä nyt vanhempana tuonne kouluun, etenkin kun neidin opettaja on ollu aikanaan myös mun opettajana :D
Ja seuraavana kuuluu kysymys, niin millonkas se laskettu olikaan, jonka jälkeen kuuluu VASTA?!
Jep! Mä _tiedän_ että mä olen sotanorsun kokonen ja kasvatettavaa on vielä muutama viikko jäljellä ;)
Elikkäs tässä viime keskiviikolta 34+0
Ja tässä sunnuntailta 34+4, pyysin ukkoa ottaan kuvaa kun poitsu niin näppärästi tuossa istuskeli :D Pikkusisko ei vaan tykänny kauheesti että isoveli istuskeli hän takamuksensa päällä :D
Jep,, toisaalta on ihan kiva että huomenna on "vasta" 35+0, niin aikaa on vielä odotella, nimittäin meidän nuorimmainen onnistu saamaan jostain itselleen todennäkösesti entero-rokon :(
Meillä on tää kakkosella ollu keväällä -09 ja sillon kukaan muu ei saanu sitä sillon, nyt oon sit ite ihan neuroottisena että nyt kihelmöi jalkaa tai kättä tai huulta ja olen ihan varma että toi tauti on kohta sit mullakin :/
Isommilla muksuilla nenät vuotaa ja toinen valitteli kurkkuansa, silti se oli aamulla innoissa lähdössä kouluun, joten enpä estellykkään kun sano että olo on hyvä. Käskin sanoon opettajalle jos olossa tulee muutoksia ja tulee sit kotiin jos siltä tuntuu, tuli vasta koulupäivän jälkeen :)
Ja huomenna olis taas vanhenpain-ilta, hurjalta se vaan tuntuu mennä nyt vanhempana tuonne kouluun, etenkin kun neidin opettaja on ollu aikanaan myös mun opettajana :D
torstai 20. syyskuuta 2012
33+1 ja polikäynti
Kyllä mä melkein toivon että tänään oli viimenen polikäynti ennen synnytystä ;)
Tänään siis kurvailin taas äitipolille, totesin sinne päästyäni että tänään on vissiin tulossa useampikin vauva maailmaan, nimittäin polin edessä ei ollu paikan paikkaa ja kuudessa autossa oli pitkä-aikaisparkki- lappunen tuulilasilla :) Ja joo, en tiedä kirjotetaanko toi noin mut eiköhän jokainen tajua mitä haen takaa :D
Vähän matkan päästä löysin sit parkin mihin sain ton rohjakkeen työnnettyä ja käppäilin polille.
Odotus-aulassa ei ollu sillä hetkellä ketään ja vähän ihmettelin kuitenkin sitä kenkien määrää, no joo, ehkä osa on tosiaan siellä saleissa, mut silti.
Ilmottautuminen ja vessareissu jne.. Sit tuli toinenkin nainen odotustilaan, nappasin lehden ja aloin lukeen..
Jonkun aikaa siinä lueskelin kunnes tuli kätilö, ohjas mut johonkin huoneeseen, istu siihen niin mittaan sulta kohta verenpaineen..
Tjaa,, siellä se kävi jotain värkkäämässä ja tuli sit hetken päästä siihen huoneeseen, mittas paineet, oli ihan normaalit mulle, eli edelleen matalat :D
Sit naputteli koneelle tietoja ja totes "otetaan vielä se paino, en mä nyt käyrään laitakkaan kun on noin vähän viikkoja"
Siis hä? Katoin sitä varmaan tosi fiksu ilme naamallani ja totesin että olin mä viimekskin jo käyrillä ennen lääkäriä, no sit sano että voi hän sitä käyrää hetken ajaa,, et siitä sit vaa'an kautta pötkötteleen..
Puolisen tuntia siinä tuli makoiltua ja hitto että meinas ärsyttää kun alko taas silmä vuotaan siinä maatessa :D MIKSI aina tuntuu että toinen silmä kuivuu päähän kun menee käyrille? :D
Käyrä oli hyvää ja menin odotteleen taas vuorooni,, odotustila olikin pamahtanu täyteen odottajia, taas _ne_ katseet.. "varmaan enskertalainen"... pläää, teki mieli näyttää niille kieltä ja kysyy että mitäs siinä kyttäätte..
No kauaa ei sit tarvinnukkaan odotella, taas kävi niin että aloin miettiin vessaan menoa ja samantein pyydettiin huoneeseen, kuinkas ollakkaan!
Sama lääkäri oli vastassa kun viimekskin, kyseli vointia jne,, kerroin että välillä kyl tuntuu siltä että olis puukon nielassu kun eilen viimeks sain kiljua sohvalla istuessani, tuntu että oikeesti joku viiltää tuolta sisäpuolelta jollain tosi terävällä tietä itselleen ulkomaailmaan..
Sit ultrattiin, tällä kertaa jätettiin sisätutkimus väliin, viime käynnistä kun ei oo kuitenkaan kovin kauaa aikaa. Beibe oli tällä kertaa oikein päin \o/ et päällään se siellä sit klonsuttelee tonne luihin ja nyrkkeilee ilmeisesti mun lonkkaluun kanssa aikansa kuluks..
Lääkäri kokeili ensin käsin vatsan päältä ja sit vasta tsekkas ultralla, sai mitoiksi ~2338grammaa, kyseli siinä että tuntuuko tää isommalta kun edelliset johon oli pakko todeta että todellakin tuntuu, samoten liikkeet tuntuu mielestäni paljon voimakkaampina kun aiemmista muksuista.. Siinä se vielä mittas uudelleen vatsan ympärystä vauvalta, se ruutu oli sen verran huonosti etten nähny häntä kunnolla, mut siitä reunasta näin että vastas viikkoja 34+5.. että sen verran isompi hän vieläkin on..
No joo, siinäpä se sitten olikin, lääkäri alko merkkaileen mittoja korttiin ja papereille ja totes siinä sitten että kyllä tää tuntu käteen isommalta mitä kone anto mittoja, et ainakin semmonen 2,5kg hänen mielestänsä.
Kyseli sit että no, pärjäänkö mä nyt sit siihen asti et seuraavan kerran tuun synnyttään, viimekshän tää alko mulle saarnaan siitä käynnistyksestä, et kuinka sitä ei enään mielellään käynnistetä ja plaa,, sanoin että mä haluan silti edelleenkin keskustella siitä käynnistyksestä. Hän plaras siinä papereita ja pidin pääni, viime kerrallakin sanottiin että päivääkään ei päästetä yli, joten en halua tämänkään menevän, haluan että mun pääni pysyy kasassa tän suhteen. Anto sit luvan varata vielä ajan sinne LA:n tienoille,, kai se meinas että sille viikolle kun on LA, mut varasin edellisviikon perjantaille *kjäh kjäh*, sillon on sit 39+2..
Tossa mä vähän ajattelin et pikkuhiljaa tarvii alkaa koittaan kaikkee vippaskonsteja kunhan täysaikasia ollaan, siihen asti saa kasvaa kaikessa rauhassa <3
Jep jep,, eipä siinä sitten sen kummempia tälle illalle, taidan painella untenmaille että pääsee taas aamusella ylös, viikon viimenen arkipäivä ja huomenna perhekahvilaan taas poikien kanssa :)
Tänään siis kurvailin taas äitipolille, totesin sinne päästyäni että tänään on vissiin tulossa useampikin vauva maailmaan, nimittäin polin edessä ei ollu paikan paikkaa ja kuudessa autossa oli pitkä-aikaisparkki- lappunen tuulilasilla :) Ja joo, en tiedä kirjotetaanko toi noin mut eiköhän jokainen tajua mitä haen takaa :D
Vähän matkan päästä löysin sit parkin mihin sain ton rohjakkeen työnnettyä ja käppäilin polille.
Odotus-aulassa ei ollu sillä hetkellä ketään ja vähän ihmettelin kuitenkin sitä kenkien määrää, no joo, ehkä osa on tosiaan siellä saleissa, mut silti.
Ilmottautuminen ja vessareissu jne.. Sit tuli toinenkin nainen odotustilaan, nappasin lehden ja aloin lukeen..
Jonkun aikaa siinä lueskelin kunnes tuli kätilö, ohjas mut johonkin huoneeseen, istu siihen niin mittaan sulta kohta verenpaineen..
Tjaa,, siellä se kävi jotain värkkäämässä ja tuli sit hetken päästä siihen huoneeseen, mittas paineet, oli ihan normaalit mulle, eli edelleen matalat :D
Sit naputteli koneelle tietoja ja totes "otetaan vielä se paino, en mä nyt käyrään laitakkaan kun on noin vähän viikkoja"
Siis hä? Katoin sitä varmaan tosi fiksu ilme naamallani ja totesin että olin mä viimekskin jo käyrillä ennen lääkäriä, no sit sano että voi hän sitä käyrää hetken ajaa,, et siitä sit vaa'an kautta pötkötteleen..
Puolisen tuntia siinä tuli makoiltua ja hitto että meinas ärsyttää kun alko taas silmä vuotaan siinä maatessa :D MIKSI aina tuntuu että toinen silmä kuivuu päähän kun menee käyrille? :D
Käyrä oli hyvää ja menin odotteleen taas vuorooni,, odotustila olikin pamahtanu täyteen odottajia, taas _ne_ katseet.. "varmaan enskertalainen"... pläää, teki mieli näyttää niille kieltä ja kysyy että mitäs siinä kyttäätte..
No kauaa ei sit tarvinnukkaan odotella, taas kävi niin että aloin miettiin vessaan menoa ja samantein pyydettiin huoneeseen, kuinkas ollakkaan!
Sama lääkäri oli vastassa kun viimekskin, kyseli vointia jne,, kerroin että välillä kyl tuntuu siltä että olis puukon nielassu kun eilen viimeks sain kiljua sohvalla istuessani, tuntu että oikeesti joku viiltää tuolta sisäpuolelta jollain tosi terävällä tietä itselleen ulkomaailmaan..
Sit ultrattiin, tällä kertaa jätettiin sisätutkimus väliin, viime käynnistä kun ei oo kuitenkaan kovin kauaa aikaa. Beibe oli tällä kertaa oikein päin \o/ et päällään se siellä sit klonsuttelee tonne luihin ja nyrkkeilee ilmeisesti mun lonkkaluun kanssa aikansa kuluks..
Lääkäri kokeili ensin käsin vatsan päältä ja sit vasta tsekkas ultralla, sai mitoiksi ~2338grammaa, kyseli siinä että tuntuuko tää isommalta kun edelliset johon oli pakko todeta että todellakin tuntuu, samoten liikkeet tuntuu mielestäni paljon voimakkaampina kun aiemmista muksuista.. Siinä se vielä mittas uudelleen vatsan ympärystä vauvalta, se ruutu oli sen verran huonosti etten nähny häntä kunnolla, mut siitä reunasta näin että vastas viikkoja 34+5.. että sen verran isompi hän vieläkin on..
No joo, siinäpä se sitten olikin, lääkäri alko merkkaileen mittoja korttiin ja papereille ja totes siinä sitten että kyllä tää tuntu käteen isommalta mitä kone anto mittoja, et ainakin semmonen 2,5kg hänen mielestänsä.
Kyseli sit että no, pärjäänkö mä nyt sit siihen asti et seuraavan kerran tuun synnyttään, viimekshän tää alko mulle saarnaan siitä käynnistyksestä, et kuinka sitä ei enään mielellään käynnistetä ja plaa,, sanoin että mä haluan silti edelleenkin keskustella siitä käynnistyksestä. Hän plaras siinä papereita ja pidin pääni, viime kerrallakin sanottiin että päivääkään ei päästetä yli, joten en halua tämänkään menevän, haluan että mun pääni pysyy kasassa tän suhteen. Anto sit luvan varata vielä ajan sinne LA:n tienoille,, kai se meinas että sille viikolle kun on LA, mut varasin edellisviikon perjantaille *kjäh kjäh*, sillon on sit 39+2..
Tossa mä vähän ajattelin et pikkuhiljaa tarvii alkaa koittaan kaikkee vippaskonsteja kunhan täysaikasia ollaan, siihen asti saa kasvaa kaikessa rauhassa <3
Jep jep,, eipä siinä sitten sen kummempia tälle illalle, taidan painella untenmaille että pääsee taas aamusella ylös, viikon viimenen arkipäivä ja huomenna perhekahvilaan taas poikien kanssa :)
torstai 13. syyskuuta 2012
32+1
Viikko 33 pyörähtänyt käyntiin! :)
Noin 8 viikkoa siis odottelua jäljellä, lasketun ajan perusteella <3 Tiistaina napsin kuvatuksia, tässäpä yksi;
Melkonen matami :D Olokin on notkee ku norsunpojalla.. Oikeesti, hyvä kun kenkiä saa jalkaansa ja koska esikoinen osaa solmia kengännauhoja, saa hän olla aika usein mun apurina :P
Pitkiä katseita tosin taisin saada tuos yks päivä kun oltiin kylällä kävellen ja kas kun oli nauha auennu, pyysin neitiä sitomaan ja hän tuli hyvin auliisti auttamaan :D No, jos ei hän niin sit mies ;) Ite en kyllä ala ähiseen tuolla keskellä kylää nauhoja kiinni.
Niin ja tässä pari päivää sitten istuskelin sohvalla vatsa paljaana kun N ja V halus ihmetellä vauvan liikkeitä, no tottahan neiti pysyy paikoillaan just kun joku laittaa käden vatsalle, mutta he huutelivat masuun ja hassutteli tossa muutenkin :D Neiti sit alko katteleen että mikähän arpi on kenenkin "tekele" ja sit tuli kysymys, "hmm... mistäs kohtaa se vauva sit otetaan ulos?"
*muahhahaa* jaa-a, enpä alkanu nyt just kertoon vaan totesin että eiköhän se joskus sullekkin sit selviä..
Kerran nuo on kyllä nähneet kun katselin vauvan tarinaa neloselta ja asuttiin vielä edellisessä kodissa, niin suoraan pöydästä näki telkan ja siinä sit kamera käännettiin sujuvasti sinne jalkojen väliin kun se vauva sieltä solahti ulos,
oli meinaan näkemisen arvoiset ilmeet lapsilla, molemmilla suu auki ja kysymysmerkki pään päällä "mistä se vauva tuli?!"
Sektioita noi on nähny useemmanki just noissa vauvantarinoissa, senpä takia varmaan ettivätkin "sitä kohtaa" vatsan päältä ;)
Njah.. Mitähän sitten. Viimesin neuvolapäivitys, onkohan se tehty..*tsekkaan tilanteen*
En oo siis päivitelly. No eipä siellä mitään kummallista ollutkaan, vaa'asta on kuulemma moni muukin sanonu että näyttää omiaan. Ja näytti se vanhanmallin vaakakin enemmän kun kotivaaka, neuvolan vaa'an mukaan painoa on nyt tullu semmonen ~12kg.. Mut ei paha, ei ollenkaan :) Koti-vaa'an mukaan 8kg,, että ehkä se on sit jotain siltä väliltä?
Hb oli lähteny nousuun, mikä on hyvä juttu tottakai :) Paineet oli normaalit jne.. Vauvan tarjonnasta ei ollu täysin varma, mutta epäili että rt hän siellä on. Toisaalta kokeili sit että mistä suunnasta äänet kuuluu paremmin, mutta nehän kuulu sit tasan navan kohdalta, mikä voi viitata kumpaan vaan tarjontaan,, viikon päästä taas käydään ultrassa kurkkaamassa että mitenhän hän nyt sitten siellä on.
Mutta joo,, eipä tänne taas kummempaa :)
Noin 8 viikkoa siis odottelua jäljellä, lasketun ajan perusteella <3 Tiistaina napsin kuvatuksia, tässäpä yksi;
Melkonen matami :D Olokin on notkee ku norsunpojalla.. Oikeesti, hyvä kun kenkiä saa jalkaansa ja koska esikoinen osaa solmia kengännauhoja, saa hän olla aika usein mun apurina :P
Pitkiä katseita tosin taisin saada tuos yks päivä kun oltiin kylällä kävellen ja kas kun oli nauha auennu, pyysin neitiä sitomaan ja hän tuli hyvin auliisti auttamaan :D No, jos ei hän niin sit mies ;) Ite en kyllä ala ähiseen tuolla keskellä kylää nauhoja kiinni.
Niin ja tässä pari päivää sitten istuskelin sohvalla vatsa paljaana kun N ja V halus ihmetellä vauvan liikkeitä, no tottahan neiti pysyy paikoillaan just kun joku laittaa käden vatsalle, mutta he huutelivat masuun ja hassutteli tossa muutenkin :D Neiti sit alko katteleen että mikähän arpi on kenenkin "tekele" ja sit tuli kysymys, "hmm... mistäs kohtaa se vauva sit otetaan ulos?"
*muahhahaa* jaa-a, enpä alkanu nyt just kertoon vaan totesin että eiköhän se joskus sullekkin sit selviä..
Kerran nuo on kyllä nähneet kun katselin vauvan tarinaa neloselta ja asuttiin vielä edellisessä kodissa, niin suoraan pöydästä näki telkan ja siinä sit kamera käännettiin sujuvasti sinne jalkojen väliin kun se vauva sieltä solahti ulos,
oli meinaan näkemisen arvoiset ilmeet lapsilla, molemmilla suu auki ja kysymysmerkki pään päällä "mistä se vauva tuli?!"
Sektioita noi on nähny useemmanki just noissa vauvantarinoissa, senpä takia varmaan ettivätkin "sitä kohtaa" vatsan päältä ;)
Njah.. Mitähän sitten. Viimesin neuvolapäivitys, onkohan se tehty..*tsekkaan tilanteen*
En oo siis päivitelly. No eipä siellä mitään kummallista ollutkaan, vaa'asta on kuulemma moni muukin sanonu että näyttää omiaan. Ja näytti se vanhanmallin vaakakin enemmän kun kotivaaka, neuvolan vaa'an mukaan painoa on nyt tullu semmonen ~12kg.. Mut ei paha, ei ollenkaan :) Koti-vaa'an mukaan 8kg,, että ehkä se on sit jotain siltä väliltä?
Hb oli lähteny nousuun, mikä on hyvä juttu tottakai :) Paineet oli normaalit jne.. Vauvan tarjonnasta ei ollu täysin varma, mutta epäili että rt hän siellä on. Toisaalta kokeili sit että mistä suunnasta äänet kuuluu paremmin, mutta nehän kuulu sit tasan navan kohdalta, mikä voi viitata kumpaan vaan tarjontaan,, viikon päästä taas käydään ultrassa kurkkaamassa että mitenhän hän nyt sitten siellä on.
Mutta joo,, eipä tänne taas kummempaa :)
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
30+4
Päivä näytti vaihtuvan just, joten laitetaan viikot sen mukaan :)
Lueskelin tuossa ekan pähkinän odotusta ja huomasin, että kyllä tää massu taitaa olla isompi tällä hetkellä..
Tässä postauksessa;
http://enkelistaisoveli.blogspot.fi/2011/03/rv-325.html
Olen kirjottanu että masun ympärys on ollut 105,5cm ja rv 32+4.. no mittasinpa tuossa rv 30+1 tän masun ympäryksen ja mittanauha näytti 106cm! :D Ei paljoa eroa, mutta kun ottaa huomioon viikko-eron, niin onhan siinä :D
Tässäpä masukuvaa keskiviikolta, eli rv 30+0
Onhan tuo jo melkoinen pallo!
Kävin myös keskiviikkona tekemässä viimeisen työvuoroni hetkeen aikaan,, nyt lauantaina olisi virallisesti se viimeinen päivä ollut ennen hoitovapaan alkua, mutta ei paikat kestäny niin mitä sitä itseänsä rääkkäämään. Ja voitte kuvitella kun 160cm pitkä ja 106cm ympärysmitaltaan oleva tappi seisoo kassan takana, niin ei sieltä paljoa yletetä asiakkaita palvelemaan!
Torstaina hipsin siis työterveyteen ja oli siinä naurussa pidättelemistä kun ei se lääkäri edes huomannu mun olevan raskaana :D :D
No oli kyllä sen verran löysä mammapaita päällä ja tuulitakki aukinaisena, että eipä sitä varmaan ensi silmäyksellä huomannukkaan,, vasta kun mainitsin liitoskivut niin tuli iloinen "ai kato sulla on siellä masu! :D " Joo, on kyllä xD
No joo,, tässä tosiaan olen tuskaillut että isompi tää vauva on jälleen ku edelliset ja sillä tuota ympärystäkin tuli mittailtua, vaikka eipä se juuri kerro, kun veden määrässäkin voi olla eroja.. Perjantaina sitten lähdin käymään enkelin haudalla kun ikävä alkoi painaa ja tuli tunne että kukkia sinne on käytävä vaihtamaan, vielä kun edes johonkin kykenee.. Olin varmasti näky, raahasin mukanani kahta kukka-kassia sekä pussukkaa jossa oli kynttilöitä, lapio, koristekiviä ja pefletti!
Asettelin ensin itseni istumaan siihen kukkalaarin eteen ja olo oli todella iso ja kömpelö.. Huomasin myös että kukkalaari on hieman alempana kuin se maa siinä haudan edustalla.
Noo, hetken päästä huomasin että nurmikin on märkää joten puntit kastuu, se siitä istumisesta sitten.
Nypin edellisiä koristekiviä pois ruusujen juurelta, nakkelin niitä niihin kukkatötsiin joissa oli vettä ja kippoon jonka autosta nappasin matkaani,, tarkoituksena oli siis huuhdella ne kivet ja laittaa takasin.
Lopulta olin sitten polvillani takapuoli pystyssä niitä kiviä nyppimässä ja sitten alkoi se ruusujen ylös kiskominen. Ja juuria riitti, raakasti vaan poikki jostain kohtaa ja ruusut ylös, tilalle iskin kaksi vihreää callunaa sekä yhden hopealehden. Huuhtasin osan kivistä käyttäen apuna kukkapurkkeja (hyvä sihtinä) ja kastelukannusta vettä päälle..
Tämä masukas alkoi paineleen ikävästi rakkoa ja pian huomasin että vaikka just olin vessassa käynyt, olis kohta taas mentävä.
Pikapikaa sitten asettelin vielä uusia kiviä paikoilleen, lentokoneen paikoilleen ja pakkailin ruusut kassiin, purkillisen vanhoja kiviä toiseen kassiin, vielä kynttilöihin tulet ja kastelukannukin paikoilleen. Roskat vielä yhteen kassiin, pikapikaa valokuva haudasta ja sitten menoks, niin lujaa kun nyt pääsi, kun joka askel teki kipeää liitoksiin..
Onneks tuolla hautausmaalla on olemassa vessa! Olis monta kertaa tullu tenkkapoo jos ei olis :D
No,, autoon kun pääsin, kävin hetkellisen kiistan pään sisällä siitä, menenkö vaiko enkö tsekkauttaan tilannetta ä-polille. Alavatsalla kun on ollu ajoittain epämiellyttävää vihlontaa, etenkin kun nousee istumasta ylös tai vauva jotenkin osuu tuohon tiettyyn kohtaan.
Ajatuksissa vilisti, olenko taas se hysteerikko joka ei voi odottaa seuraavaan käyntiin ja tuhlaan taas heidän aikaansa siellä, mutta entäs jos en menekkään ja siellä onkin jotain vialla.. päätin mennä.
Kävin ilmottautumassa ja huomasin että taas on hätä, näytteitä oli turha alkaa jättämään kun edellisestä vessapiipahduksesta ei ollut kulunut kymmentä minuuttia pidempää aikaa, joten hipsin aulaan vessaan..
Siinä sitten odottelin 10-15 minuuttia ja naureskelin sisäisesti vanhemmille äideille jotka mua mulkoilivat välillä jopa säälivästi, selvästi näki ilmeistä " voi tuotakin raukkaa, noin nuori ja tuohon tilaan hankkiutunut,, varmasti ei ole mitään käsitystä tulevasta"
Hah, suunnittelin kirjoittavani paitaan ensi kerralla VIIDES ja toisaalta sain lisä-idean, alle teksti "tehtailu aloitettu jo vuonna 2005!" :D :D
No joo,, kätilö kävi kutsumassa mut käyrille, huomasin kätilön vaikuttavan tutulta jostain ja hetken päästä tajusin että tämä samainen nainenhan meidät otti saliin vastaan ekan pähkinän synnytyksessä :)
Vyöt ja piuhat vedettiin vatsalle ja sieltähän se iloinen pompotus lähti kuulumaan, hetkeäkään en tällä kertaa epäillyt etteikö äänet kuuluisi, semmonen mekastus nimittäin masussa oli että varmasti oli elossa!
Siinäpä makoilin käyrillä ainakin puolisen tuntia, beibe karkaili anturin alta tämän tästä ja piti kyllä melkoista hulabaloota, kätilökin kävi naureskelemassa että johan siellä on menoa! :)
Siitä kun pääsin pois mitattiin vielä verenpaineet, ihan perus matalat ne oli tälläkin kertaa. Menin aulaan odottelemaan koska sovittiin että noin tunnin päästä käyn näytteen vielä jättämässä ja näin en osannu edes odotella enään lääkärin kutsua. Hetken päästä kuitenkin kutsu kävi ja se pelottava huoneen ovi jälleen oli auki, se sama missä ei enkelin sydämen lyöntejä enään löydetty..
Jälleen oli uusi lääkäri vastassa, nainen, ei nuori ei vanha.
Ensimmäisenä hän kiinnitti huomionsa mun nuoruuteeni ja lasten lukumäärään. Käytiin läpi montako synnytystä, yksi sikiön menetys, pari keskenmenoa jne...
Jäin taas ihmettelemään, minkä takia ne puhuu ultratessa vauvasta, jopa jo np-ultrassa raskausviikoilla 10-14, mutta jos vauva kuolee, vaikka vielä myöhäisemmillä viikoilla kuin minulla, se muuttuukin "vain" sikiöksi?
Alettiin sitten ultrailemaan. Kohdun ulkosuu aavistuksen auki, sisäsuu kiinni ja kaulaa jäljellä yli 3cm. Eli ihan perus-juttua.. Sitten vauva, hänpä olikin heittäny kuperkeikkaa ja oleilikin täysin poikittain!
Pää vasemmalla ylhäällä ja peppu oikeella alhaalla, sanoinkin että oon ihmetelly erilaisia liikkeitä ja sitä että jotain yritetään jatkuvasti työntää oikealla kylkiluiden alle,, olisko sitten jalkaa?
Tyttö oli ottanu oikein kasvuspurtinkin, raskausviikot oli 30+2 ja neiti vastasikin viikkoja 31+5! Painoarvio hippasen alle 1800grammaa kun rv 27+5 hän oli 1140g..
Lääkäri siinä samalla jutteli "Onko sulle tehty sokerirasitusta?" Ja hyvä kun sain ei sanottua, hän jo jatkoi "niin ei varmaan kun oot noin nuori ja kuitenkin ihan hyvän kokosia vauvoja saanu"
Ja muutenkin, mua alko häiritseen TÄÄ MUN NUORUUS..
No joo, vauvalla muuten asiat kunnossa. Sit juteltiin vielä että semmonen nelikilonen tää nyt sit on lasketun ajan tienoilla jos samaa rataa kasvelee, ilmasin pelkoni aina vaan isommasta vauvasta ja kerroin jälleen toiveeni käynnistyksestä, niin sainpa semmosen saarnan taas että hohhoijjaa..
He ovat kuulemma osaston ylilääkärin kanssa tämmösistä jutelleet, että ei he lähde noin vaan enään niin herkästi käynnisteleen jos ei ole jotain lääketieteellistä syytä käynnistykselle. Äidin pään kestävyys ei ole riittävä peruste, koska kyllähän kuka vaan kypsyy siihen odotteluun jos alkaa 36 viikolla miettimään että vielä voi olla vaikkapa 6 viikkoa edessä. Ja he ovat niin laajalla skaalalla nähneet tapauksia joissa on menty puhkomaan kalvoja ja sieltä onkin tullut käsi tai napanuora ja sitten on kiidetty sektioon jne jne..
Jep, tästä asiasta aion kyllä puhua taas ens kerralla ja jos sitä mieltä edelleen ollaan ettei tätä sitten lähellä la:ta aleta käynnistämään mikäli ei itse lähde tulemaan, tahdon nähdä tämän ylilääkärin joka edelliseen käynnistykseen kyllä antoi luvan, koska olin siitä niin monesti ilmaissut haluni ja koska vauva oli hyvän kokoinen jne.
Ja jos eivät sit aikanaan käynnistä, niin siinähän kantavat mut sitten ulos sieltä, osaan mäkin metelin nostaa..
Jooh.. Kävin sen näytteen vielä jättämässä, mutta sitten kätilöä ei näkyny missään niin katsoin parhaakseni häipyä paikalta, kyllä ne soittaa jos siellä jotain häikkää on eikä mitään ole kuulunu. Niille epämääräisille masutuntemuksille ei mitään selitystä löytyny, oli sit sitä mieltä että on vaan ihan noiden lantiorenkaan ja muiden liitoksen löystymisestä johtuvia kipuja, ihan kuten itekkin arvelin..
Notta joo,, toivotaan ettei ens käynnillä olis sit enään toi lääkäri vastassa, mä jotenkin kypsyin siihen jo tolla kertakäynnillä et huh.. siihen käyntiin on tänään jäljellä 18päivää :)
Joten palaillaanhan sitten taas viimeistään! Tässä alkaa tän mamman hulinat kun jäin poikien kanssa kotiin, että ei taideta paljoa koneella ehtiä olemaankaan :D
Lueskelin tuossa ekan pähkinän odotusta ja huomasin, että kyllä tää massu taitaa olla isompi tällä hetkellä..
Tässä postauksessa;
http://enkelistaisoveli.blogspot.fi/2011/03/rv-325.html
Olen kirjottanu että masun ympärys on ollut 105,5cm ja rv 32+4.. no mittasinpa tuossa rv 30+1 tän masun ympäryksen ja mittanauha näytti 106cm! :D Ei paljoa eroa, mutta kun ottaa huomioon viikko-eron, niin onhan siinä :D
Tässäpä masukuvaa keskiviikolta, eli rv 30+0
Onhan tuo jo melkoinen pallo!
Kävin myös keskiviikkona tekemässä viimeisen työvuoroni hetkeen aikaan,, nyt lauantaina olisi virallisesti se viimeinen päivä ollut ennen hoitovapaan alkua, mutta ei paikat kestäny niin mitä sitä itseänsä rääkkäämään. Ja voitte kuvitella kun 160cm pitkä ja 106cm ympärysmitaltaan oleva tappi seisoo kassan takana, niin ei sieltä paljoa yletetä asiakkaita palvelemaan!
Torstaina hipsin siis työterveyteen ja oli siinä naurussa pidättelemistä kun ei se lääkäri edes huomannu mun olevan raskaana :D :D
No oli kyllä sen verran löysä mammapaita päällä ja tuulitakki aukinaisena, että eipä sitä varmaan ensi silmäyksellä huomannukkaan,, vasta kun mainitsin liitoskivut niin tuli iloinen "ai kato sulla on siellä masu! :D " Joo, on kyllä xD
No joo,, tässä tosiaan olen tuskaillut että isompi tää vauva on jälleen ku edelliset ja sillä tuota ympärystäkin tuli mittailtua, vaikka eipä se juuri kerro, kun veden määrässäkin voi olla eroja.. Perjantaina sitten lähdin käymään enkelin haudalla kun ikävä alkoi painaa ja tuli tunne että kukkia sinne on käytävä vaihtamaan, vielä kun edes johonkin kykenee.. Olin varmasti näky, raahasin mukanani kahta kukka-kassia sekä pussukkaa jossa oli kynttilöitä, lapio, koristekiviä ja pefletti!
Asettelin ensin itseni istumaan siihen kukkalaarin eteen ja olo oli todella iso ja kömpelö.. Huomasin myös että kukkalaari on hieman alempana kuin se maa siinä haudan edustalla.
Noo, hetken päästä huomasin että nurmikin on märkää joten puntit kastuu, se siitä istumisesta sitten.
Nypin edellisiä koristekiviä pois ruusujen juurelta, nakkelin niitä niihin kukkatötsiin joissa oli vettä ja kippoon jonka autosta nappasin matkaani,, tarkoituksena oli siis huuhdella ne kivet ja laittaa takasin.
Lopulta olin sitten polvillani takapuoli pystyssä niitä kiviä nyppimässä ja sitten alkoi se ruusujen ylös kiskominen. Ja juuria riitti, raakasti vaan poikki jostain kohtaa ja ruusut ylös, tilalle iskin kaksi vihreää callunaa sekä yhden hopealehden. Huuhtasin osan kivistä käyttäen apuna kukkapurkkeja (hyvä sihtinä) ja kastelukannusta vettä päälle..
Tämä masukas alkoi paineleen ikävästi rakkoa ja pian huomasin että vaikka just olin vessassa käynyt, olis kohta taas mentävä.
Pikapikaa sitten asettelin vielä uusia kiviä paikoilleen, lentokoneen paikoilleen ja pakkailin ruusut kassiin, purkillisen vanhoja kiviä toiseen kassiin, vielä kynttilöihin tulet ja kastelukannukin paikoilleen. Roskat vielä yhteen kassiin, pikapikaa valokuva haudasta ja sitten menoks, niin lujaa kun nyt pääsi, kun joka askel teki kipeää liitoksiin..
Onneks tuolla hautausmaalla on olemassa vessa! Olis monta kertaa tullu tenkkapoo jos ei olis :D
No,, autoon kun pääsin, kävin hetkellisen kiistan pään sisällä siitä, menenkö vaiko enkö tsekkauttaan tilannetta ä-polille. Alavatsalla kun on ollu ajoittain epämiellyttävää vihlontaa, etenkin kun nousee istumasta ylös tai vauva jotenkin osuu tuohon tiettyyn kohtaan.
Ajatuksissa vilisti, olenko taas se hysteerikko joka ei voi odottaa seuraavaan käyntiin ja tuhlaan taas heidän aikaansa siellä, mutta entäs jos en menekkään ja siellä onkin jotain vialla.. päätin mennä.
Kävin ilmottautumassa ja huomasin että taas on hätä, näytteitä oli turha alkaa jättämään kun edellisestä vessapiipahduksesta ei ollut kulunut kymmentä minuuttia pidempää aikaa, joten hipsin aulaan vessaan..
Siinä sitten odottelin 10-15 minuuttia ja naureskelin sisäisesti vanhemmille äideille jotka mua mulkoilivat välillä jopa säälivästi, selvästi näki ilmeistä " voi tuotakin raukkaa, noin nuori ja tuohon tilaan hankkiutunut,, varmasti ei ole mitään käsitystä tulevasta"
Hah, suunnittelin kirjoittavani paitaan ensi kerralla VIIDES ja toisaalta sain lisä-idean, alle teksti "tehtailu aloitettu jo vuonna 2005!" :D :D
No joo,, kätilö kävi kutsumassa mut käyrille, huomasin kätilön vaikuttavan tutulta jostain ja hetken päästä tajusin että tämä samainen nainenhan meidät otti saliin vastaan ekan pähkinän synnytyksessä :)
Vyöt ja piuhat vedettiin vatsalle ja sieltähän se iloinen pompotus lähti kuulumaan, hetkeäkään en tällä kertaa epäillyt etteikö äänet kuuluisi, semmonen mekastus nimittäin masussa oli että varmasti oli elossa!
Siinäpä makoilin käyrillä ainakin puolisen tuntia, beibe karkaili anturin alta tämän tästä ja piti kyllä melkoista hulabaloota, kätilökin kävi naureskelemassa että johan siellä on menoa! :)
Siitä kun pääsin pois mitattiin vielä verenpaineet, ihan perus matalat ne oli tälläkin kertaa. Menin aulaan odottelemaan koska sovittiin että noin tunnin päästä käyn näytteen vielä jättämässä ja näin en osannu edes odotella enään lääkärin kutsua. Hetken päästä kuitenkin kutsu kävi ja se pelottava huoneen ovi jälleen oli auki, se sama missä ei enkelin sydämen lyöntejä enään löydetty..
Jälleen oli uusi lääkäri vastassa, nainen, ei nuori ei vanha.
Ensimmäisenä hän kiinnitti huomionsa mun nuoruuteeni ja lasten lukumäärään. Käytiin läpi montako synnytystä, yksi sikiön menetys, pari keskenmenoa jne...
Jäin taas ihmettelemään, minkä takia ne puhuu ultratessa vauvasta, jopa jo np-ultrassa raskausviikoilla 10-14, mutta jos vauva kuolee, vaikka vielä myöhäisemmillä viikoilla kuin minulla, se muuttuukin "vain" sikiöksi?
Alettiin sitten ultrailemaan. Kohdun ulkosuu aavistuksen auki, sisäsuu kiinni ja kaulaa jäljellä yli 3cm. Eli ihan perus-juttua.. Sitten vauva, hänpä olikin heittäny kuperkeikkaa ja oleilikin täysin poikittain!
Pää vasemmalla ylhäällä ja peppu oikeella alhaalla, sanoinkin että oon ihmetelly erilaisia liikkeitä ja sitä että jotain yritetään jatkuvasti työntää oikealla kylkiluiden alle,, olisko sitten jalkaa?
Tyttö oli ottanu oikein kasvuspurtinkin, raskausviikot oli 30+2 ja neiti vastasikin viikkoja 31+5! Painoarvio hippasen alle 1800grammaa kun rv 27+5 hän oli 1140g..
Lääkäri siinä samalla jutteli "Onko sulle tehty sokerirasitusta?" Ja hyvä kun sain ei sanottua, hän jo jatkoi "niin ei varmaan kun oot noin nuori ja kuitenkin ihan hyvän kokosia vauvoja saanu"
Ja muutenkin, mua alko häiritseen TÄÄ MUN NUORUUS..
No joo, vauvalla muuten asiat kunnossa. Sit juteltiin vielä että semmonen nelikilonen tää nyt sit on lasketun ajan tienoilla jos samaa rataa kasvelee, ilmasin pelkoni aina vaan isommasta vauvasta ja kerroin jälleen toiveeni käynnistyksestä, niin sainpa semmosen saarnan taas että hohhoijjaa..
He ovat kuulemma osaston ylilääkärin kanssa tämmösistä jutelleet, että ei he lähde noin vaan enään niin herkästi käynnisteleen jos ei ole jotain lääketieteellistä syytä käynnistykselle. Äidin pään kestävyys ei ole riittävä peruste, koska kyllähän kuka vaan kypsyy siihen odotteluun jos alkaa 36 viikolla miettimään että vielä voi olla vaikkapa 6 viikkoa edessä. Ja he ovat niin laajalla skaalalla nähneet tapauksia joissa on menty puhkomaan kalvoja ja sieltä onkin tullut käsi tai napanuora ja sitten on kiidetty sektioon jne jne..
Jep, tästä asiasta aion kyllä puhua taas ens kerralla ja jos sitä mieltä edelleen ollaan ettei tätä sitten lähellä la:ta aleta käynnistämään mikäli ei itse lähde tulemaan, tahdon nähdä tämän ylilääkärin joka edelliseen käynnistykseen kyllä antoi luvan, koska olin siitä niin monesti ilmaissut haluni ja koska vauva oli hyvän kokoinen jne.
Ja jos eivät sit aikanaan käynnistä, niin siinähän kantavat mut sitten ulos sieltä, osaan mäkin metelin nostaa..
Jooh.. Kävin sen näytteen vielä jättämässä, mutta sitten kätilöä ei näkyny missään niin katsoin parhaakseni häipyä paikalta, kyllä ne soittaa jos siellä jotain häikkää on eikä mitään ole kuulunu. Niille epämääräisille masutuntemuksille ei mitään selitystä löytyny, oli sit sitä mieltä että on vaan ihan noiden lantiorenkaan ja muiden liitoksen löystymisestä johtuvia kipuja, ihan kuten itekkin arvelin..
Notta joo,, toivotaan ettei ens käynnillä olis sit enään toi lääkäri vastassa, mä jotenkin kypsyin siihen jo tolla kertakäynnillä et huh.. siihen käyntiin on tänään jäljellä 18päivää :)
Joten palaillaanhan sitten taas viimeistään! Tässä alkaa tän mamman hulinat kun jäin poikien kanssa kotiin, että ei taideta paljoa koneella ehtiä olemaankaan :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)