30+4

Päivä näytti vaihtuvan just, joten laitetaan viikot sen mukaan :)
Lueskelin tuossa ekan pähkinän odotusta ja huomasin, että kyllä tää massu taitaa olla isompi tällä hetkellä..
Tässä postauksessa;

http://enkelistaisoveli.blogspot.fi/2011/03/rv-325.html

Olen kirjottanu että masun ympärys on ollut 105,5cm ja rv 32+4.. no mittasinpa tuossa rv 30+1 tän masun ympäryksen ja mittanauha näytti 106cm! :D Ei paljoa eroa, mutta kun ottaa huomioon viikko-eron, niin onhan siinä :D

Tässäpä masukuvaa keskiviikolta, eli rv 30+0

Onhan tuo jo melkoinen pallo!

Kävin myös keskiviikkona tekemässä viimeisen työvuoroni hetkeen aikaan,, nyt lauantaina olisi virallisesti se viimeinen päivä ollut ennen hoitovapaan alkua, mutta ei paikat kestäny niin mitä sitä itseänsä rääkkäämään. Ja voitte kuvitella kun 160cm pitkä ja 106cm ympärysmitaltaan oleva tappi seisoo kassan takana, niin ei sieltä paljoa yletetä asiakkaita palvelemaan!
Torstaina hipsin siis työterveyteen ja oli siinä naurussa pidättelemistä kun ei se lääkäri edes huomannu mun olevan raskaana :D :D
No oli kyllä sen verran löysä mammapaita päällä ja tuulitakki aukinaisena, että eipä sitä varmaan ensi silmäyksellä huomannukkaan,, vasta kun mainitsin liitoskivut niin tuli iloinen "ai kato sulla on siellä masu! :D " Joo, on kyllä xD


No joo,, tässä tosiaan olen tuskaillut että isompi tää vauva on jälleen ku edelliset ja sillä tuota ympärystäkin tuli mittailtua, vaikka eipä se juuri kerro, kun veden määrässäkin voi olla eroja.. Perjantaina sitten lähdin käymään enkelin haudalla kun ikävä alkoi painaa ja tuli tunne että kukkia sinne on käytävä vaihtamaan, vielä kun edes johonkin kykenee.. Olin varmasti näky, raahasin mukanani kahta kukka-kassia sekä pussukkaa jossa oli kynttilöitä, lapio, koristekiviä ja pefletti!

Asettelin ensin itseni istumaan siihen kukkalaarin eteen ja olo oli todella iso ja kömpelö.. Huomasin myös että kukkalaari on hieman alempana kuin se maa siinä haudan edustalla.
Noo, hetken päästä huomasin että nurmikin on märkää joten puntit kastuu, se siitä istumisesta sitten.
Nypin edellisiä koristekiviä pois ruusujen juurelta, nakkelin niitä niihin kukkatötsiin joissa oli vettä ja kippoon jonka autosta nappasin matkaani,, tarkoituksena oli siis huuhdella ne kivet ja laittaa takasin.
Lopulta olin sitten polvillani takapuoli pystyssä niitä kiviä nyppimässä ja sitten alkoi se ruusujen ylös kiskominen. Ja juuria riitti, raakasti vaan poikki jostain kohtaa ja ruusut ylös, tilalle iskin kaksi vihreää callunaa sekä yhden hopealehden. Huuhtasin osan kivistä käyttäen apuna kukkapurkkeja (hyvä sihtinä) ja kastelukannusta vettä päälle..

Tämä masukas alkoi paineleen ikävästi rakkoa ja pian huomasin että vaikka just olin vessassa käynyt, olis kohta taas mentävä.
Pikapikaa sitten asettelin vielä uusia kiviä paikoilleen, lentokoneen paikoilleen ja pakkailin ruusut kassiin, purkillisen vanhoja kiviä toiseen kassiin, vielä kynttilöihin tulet ja kastelukannukin paikoilleen. Roskat vielä yhteen kassiin, pikapikaa valokuva haudasta ja sitten menoks, niin lujaa kun nyt pääsi, kun joka askel teki kipeää liitoksiin..

Onneks tuolla hautausmaalla on olemassa vessa! Olis monta kertaa tullu tenkkapoo jos ei olis :D
No,, autoon kun pääsin, kävin hetkellisen kiistan pään sisällä siitä, menenkö vaiko enkö tsekkauttaan tilannetta ä-polille. Alavatsalla kun on ollu ajoittain epämiellyttävää vihlontaa, etenkin kun nousee istumasta ylös tai vauva jotenkin osuu tuohon tiettyyn kohtaan.

Ajatuksissa vilisti, olenko taas se hysteerikko joka ei voi odottaa seuraavaan käyntiin ja tuhlaan taas heidän aikaansa siellä, mutta entäs jos en menekkään ja siellä onkin jotain vialla.. päätin mennä.

Kävin ilmottautumassa ja huomasin että taas on hätä, näytteitä oli turha alkaa jättämään kun edellisestä vessapiipahduksesta ei ollut kulunut kymmentä minuuttia pidempää aikaa, joten hipsin aulaan vessaan..
Siinä sitten odottelin 10-15 minuuttia ja naureskelin sisäisesti vanhemmille äideille jotka mua mulkoilivat välillä jopa säälivästi, selvästi näki ilmeistä " voi tuotakin raukkaa, noin nuori ja tuohon tilaan hankkiutunut,, varmasti ei ole mitään käsitystä tulevasta"
Hah, suunnittelin kirjoittavani paitaan ensi kerralla VIIDES ja toisaalta sain lisä-idean, alle teksti "tehtailu aloitettu jo vuonna 2005!" :D :D

No joo,, kätilö kävi kutsumassa mut käyrille, huomasin kätilön vaikuttavan tutulta jostain ja hetken päästä tajusin että tämä samainen nainenhan meidät otti saliin vastaan ekan pähkinän synnytyksessä :)
Vyöt ja piuhat vedettiin vatsalle ja sieltähän se iloinen pompotus lähti kuulumaan, hetkeäkään en tällä kertaa epäillyt etteikö äänet kuuluisi, semmonen mekastus nimittäin masussa oli että varmasti oli elossa!

Siinäpä makoilin käyrillä ainakin puolisen tuntia, beibe karkaili anturin alta tämän tästä ja piti kyllä melkoista hulabaloota, kätilökin kävi naureskelemassa että johan siellä on menoa! :)
Siitä kun pääsin pois mitattiin vielä verenpaineet, ihan perus matalat ne oli tälläkin kertaa. Menin aulaan odottelemaan koska sovittiin että noin tunnin päästä käyn näytteen vielä jättämässä ja näin en osannu edes odotella enään lääkärin kutsua. Hetken päästä kuitenkin kutsu kävi ja se pelottava huoneen ovi jälleen oli auki, se sama missä ei enkelin sydämen lyöntejä enään löydetty..

Jälleen oli uusi lääkäri vastassa, nainen, ei nuori ei vanha.
Ensimmäisenä hän kiinnitti huomionsa mun nuoruuteeni ja lasten lukumäärään. Käytiin läpi montako synnytystä, yksi sikiön menetys, pari keskenmenoa jne...
Jäin taas ihmettelemään, minkä takia ne puhuu ultratessa vauvasta, jopa jo np-ultrassa raskausviikoilla 10-14, mutta jos vauva kuolee, vaikka vielä myöhäisemmillä viikoilla kuin minulla, se muuttuukin "vain" sikiöksi?

Alettiin sitten ultrailemaan. Kohdun ulkosuu aavistuksen auki, sisäsuu kiinni ja kaulaa jäljellä yli 3cm. Eli ihan perus-juttua.. Sitten vauva, hänpä olikin heittäny kuperkeikkaa ja oleilikin täysin poikittain!
Pää vasemmalla ylhäällä ja peppu oikeella alhaalla, sanoinkin että oon ihmetelly erilaisia liikkeitä ja sitä että jotain yritetään jatkuvasti työntää oikealla kylkiluiden alle,, olisko sitten jalkaa?
Tyttö oli ottanu oikein kasvuspurtinkin, raskausviikot oli 30+2 ja neiti vastasikin viikkoja 31+5! Painoarvio hippasen alle 1800grammaa kun rv 27+5 hän oli 1140g..
Lääkäri siinä samalla jutteli "Onko sulle tehty sokerirasitusta?" Ja hyvä kun sain ei sanottua, hän jo jatkoi "niin ei varmaan kun oot noin nuori ja kuitenkin ihan hyvän kokosia vauvoja saanu"
Ja muutenkin, mua alko häiritseen TÄÄ MUN NUORUUS..

No joo, vauvalla muuten asiat kunnossa. Sit juteltiin vielä että semmonen nelikilonen tää nyt sit on lasketun ajan tienoilla jos samaa rataa kasvelee, ilmasin pelkoni aina vaan isommasta vauvasta ja kerroin jälleen toiveeni käynnistyksestä, niin sainpa semmosen saarnan taas että hohhoijjaa..

He ovat kuulemma osaston ylilääkärin kanssa tämmösistä jutelleet, että ei he lähde noin vaan enään niin herkästi käynnisteleen jos ei ole jotain lääketieteellistä syytä käynnistykselle. Äidin pään kestävyys ei ole riittävä peruste, koska kyllähän kuka vaan kypsyy siihen odotteluun jos alkaa 36 viikolla miettimään että vielä voi olla vaikkapa 6 viikkoa edessä. Ja he ovat niin laajalla skaalalla nähneet tapauksia joissa on menty puhkomaan kalvoja ja sieltä onkin tullut käsi tai napanuora ja sitten on kiidetty sektioon jne jne..

Jep, tästä asiasta aion kyllä puhua taas ens kerralla ja jos sitä mieltä edelleen ollaan ettei tätä sitten lähellä la:ta aleta käynnistämään mikäli ei itse lähde tulemaan, tahdon nähdä tämän ylilääkärin joka edelliseen käynnistykseen kyllä antoi luvan, koska olin siitä niin monesti ilmaissut haluni ja koska vauva oli hyvän kokoinen jne.

Ja jos eivät sit aikanaan käynnistä, niin siinähän kantavat mut sitten ulos sieltä, osaan mäkin metelin nostaa..

Jooh.. Kävin sen näytteen vielä jättämässä, mutta sitten kätilöä ei näkyny missään niin katsoin parhaakseni häipyä paikalta, kyllä ne soittaa jos siellä jotain häikkää on eikä mitään ole kuulunu. Niille epämääräisille masutuntemuksille ei mitään selitystä löytyny, oli sit sitä mieltä että on vaan ihan noiden lantiorenkaan ja muiden liitoksen löystymisestä johtuvia kipuja, ihan kuten itekkin arvelin..

Notta joo,, toivotaan ettei ens käynnillä olis sit enään toi lääkäri vastassa, mä jotenkin kypsyin siihen jo tolla kertakäynnillä et huh.. siihen käyntiin on tänään jäljellä 18päivää :)

Joten palaillaanhan sitten taas viimeistään! Tässä alkaa tän mamman hulinat kun jäin poikien kanssa kotiin, että ei taideta paljoa koneella ehtiä olemaankaan :D