Viimeinen teksti :)

Elikkäs jos tämänkin nyt päivittäisi sitten ajantasalle,
hurjaa menoa ollut tässä nyt melkein kaksi viikkoa, joten ei paljoa ole ehtinyt.. Kuvia tiedossa!

Tässäpä ensimmäinen, oli tiistai-ilta ja mies meni poikien kanssa saunaan,
ite jäin tyttären kanssa katseleen telkkaria ja siinä sitten välähti mieleen että haenpa meikkipussukkani, peilin ja alan taiteilemaan... Viikkojahan oli jo 38+6

Voi sitä pikkumiehen ilmettä kun hänet kävin saunasta hakemassa masu paljaana :D ei poika tienny itekäkkö vai nauraakko ja isommat lapset sekä mies nauroivat vaan tämän nähtyään :D

Seuraavana päivänä kävin sitten neuvolassa, eli 31.10., samalle päivälle oli pojan 1v6kk neuvola-lääkäri ja näin saatiin molemmat neuvoloinnit hoidettua samalla kerralla.
Rv oli 39+0. Olo alkoi olemaan jo todella loppu, melkein viikonverran oli supistellu enemmän jos vähemmän, välillä jopa ihan säännöllisestikkin monta tuntia ja kun aloin yhtään niistä iloitseen että jes, vois päästä lähtemään, niin ne loppuivat joka kerta.. :/

No ensimmäisenä todettiin että kyllä, turvotusta on jo aikalaillakin, villasukat oli jalassa kun muut sukat puristuivat nilkkoihin... Verenpaineet oli mun normilukemiin hiukan kohonneet, pissassa proteiinit plussalla ja vaaka antoi lukemia niin, että pienellä laskutoimituksella saatiin tulokseksi 1,8kg/viikko! Huh!
Sydänäänet oli mallikkaat ja kuuluivat todella alhaalta (istuinkin jo jalat levällään kun todella tuntu että se pää on tuolla alhaalla kuin keilapallo) , kohdunpohjan korkeus oli kasvanu 2,5cm viikossa.. Neuvolantäti oli hieman huolissaan, että olisko tässä jonkun verran myrkytys-oireita ilmassa ja laitteli mulle labraan lähetteitä menemään.. Meinas tulla vaan ongelma kun todettiin että eihän tällä kylällä ole labra auki torstaisin, perjantaille mulla olikin äitipolille aika, mutta sekin sen verran myöhään että labroja ei ehtis ottaa sillonkaan.
No, sanoi vielä että lähde näytille jos siltä tuntuu yhtään..

Käytiin jäppisen tarkastus vielä läpi, hyvin oli poika kasvanu jne.. Alettiin tekemään siinä sitten lähtöä kotiin, istahdin lattialle että saan pojan hyvin puettua ja siinä vaiheessa alkoikin silmissä vilisteleen pilkkuja eri suuntiin, ihan kun jotain kirkkaita lumihiutaleita.
Siinä yhden äidin kanssa just juttelin samaan aikaan ja totesin että vohou,, nyt näkyy jotain ylimäärästä näkökentässä, sekin sano että mee ihmeessä näyttäytyyn ettei vaan oo mitään myrkytystä tms..

Lähdettiin sit kotiin siitä ja soittelin miehelle että tulee sitten suorilta kotiin ja mä lähden käymään polilla. Se tuli siinä neljän jäljestä ja melkein samoilla ovilla sitten lähdinkin ajamaan.
Perillä olin hieman ennen viittä ja mut otti vastaan aivan ihana kätilö, hän on ainakin kaksi meidän vauvoista ultrannu ja aina mä olen ajatellu että siinä on ihminen oikeassa ammatissa, hän mm. np-ultrassa puhuu lempeällä äänellä "tässä on vauvan pää" jne.. <3 Pääsin käyrille pötkötteleen ja vauvan sydänäänet puksutti oikein komeasti, siinä varmaan reilun puolituntia ainakin makoilin ja kävin sen jälkeen näytteen jättämässä vessaan. Menin takasin makoilemaan sinne sängylle, koska se oli huomattavasti mukavampi asento kuin istua. Jonkun aikaa siinä sai odotella kunnes lääkäri pyysi huoneeseen. Vastassa oli nuori nais-lääkäri joka kuitenkin otti mun asiani vakavasti, toisin kuin se yksi lääkäri joka vaan viittas kintaalla mun peloille ja käynnistystoiveille.. Tämä lääkäri katto mun nilkat ja totes että pahempiakin turvotuksia on nähty, koska mulla kuitenkin oli vielä nilkat ja silmäluomet näkyvissä, niin ei kyllä huolta niiden puolesta ole. Sitten hän totes että kohdunsuu onkin jo 4cm auki, eli en mä turhaan ollu kärvistelly niiden supistusten kanssa! Kalvorakkokin jo kuulemma tuntui ihan jees, eli kyllä se kovasti yritti käynnistyä se synnytys, mutta ei vaan käyntiin lähteny (liekkö ylivenyny kohtu? ).. Ultralla totes että vauva on noin 3,9kg jo, eli ihan hyvän kokonen ja mun silmääni näytti että hän on kyllä todella mykkyrällä siellä masussa jo,, Lääkäri sit kyseli että haluanko mä käynnistyksen vai jäänkö vielä odotteleen ja todellakin halusin käynnistyksen, hän kun vielä kyseli että millä mielin mä olen nyt ollut, niin itkuhan siinä pääsi että pää ei enään kestä kun kivuilta en saa nukuttua ja jos saan niin sit herään painajaisiin, että tälle vauvalle on kyllä jo hautajaisiakin järjestetty unissa.. Hänpä sit pyöräytti muutaman kerran kohdunsuulla ihan kunnolla josko se homma siitä lähtis käyntiin, peruutti mun perjantain ajan ja totes että jos aamulla on tilaa, niin pääsen sit suoraan saliin tippaan ja kalvojen puhkasuun! Hui, tässä vaiheessa alko vähän jännittään :D Lähdin sieltä hyvillä mielin kotiin ja soittelin miehellekkin että ilmottaa seuraavan päivän suunnitelman muutoksilta töihinsä :) Ajelin kotiin ja koko matkan tuli supistuksia ja poltteli alaselkää, hieman alko jänskättään että selviääkö sitä edes aamuun saakka kotona, kuitenkin halusin miehen mukaan synnytykseen, siihen viimeiseen :) Kotona totesin että nythän täytyy ottaa sitten vielä viimeinen tasaviikko-kuvakin pötsistä ja tässäpä tuo on, rv 39+0;

Siinä sitten pakkailin vielä viimeisiä tavaroita kassiin, touhuttiin lasten kanssa ja pikku-ukon kanssa kävin vielä illan päälle saunassa kun alko supistukset enemmän tuntumaan, olin varmasti kun kissa pistoksissaan, koko ajan jotain hääräämässä ja koitin ottaa kuitenkin rauhassa että todella sinne aamuun selviydyn vielä kotona.
Illalla bb:n jälkeen sit päätin että lähden koittaan unta että jaksan seuraavan päivän rupeaman. Heräsin klo 01 vessaan ja häädin miehen nukkumaan, oli jääny pelailemaan pleikalla.. Vauva ilmotteli olemassaolostaan ja muutama supistus siinä tuli, kävin nukkumaan uudestaan, vaan eipä se uni sitten tullutkaan, koitin saada hyvää asentoa mutta ei niin mikään auttanu, silmät oli aina *bling* auki ja ajatukset oli jo aamussa, jännittihän sekin että onko siellä tilaa vai ei.. Klo taisi olla jo 5.00 kun vihdoin sain unenpäästä kiinni ja kello herätti 07.00..

(1.11.) hieman oli tokkurainen olo, heräsin siinä kuitenkin rauhassa ja 7.30 soitin sovitusti äitipolille; siellä oli tilaa! \o/ Hipsin makkariin mieheltä kysymään että lähdettäiskö sit kohta synnyttään!? :D Hän vähän tuumi että vois jäädä vaikka nukkumaan, mutta siitähän sekin sitten alkoi lapsia herätteleen ja minä keittelin sillä välin puuroja, pikkunen potki ja supistuksia tuli muutamia, harvakseltaan mutta tuntuvasti kuitenkin..

Kun oli lasten reput pakattu ja puurot syöty, päästiin viimein lähtemään, vietiin muksut hoitoon ja suunta sairaalalle, perillä oltiin vasta 9.30 ja meinas vähän hävettää, kellään muulla ei siis ollut kiire lähtemään kun mulla :D

Meidät otti vastaan se sama kätilö kuin edellis-iltana oli ollut :) Päästiin saliin numero 1, Prinsessa Ruususen huoneeseen <3 Vaihdoin siinä vaatteet ja kävin vessassa, sit laitettiinkin samantien tippa menemään ja käyrät piirtymään, hienoa nauhaa tuli :)

Kun käyrää oli ajettu riittävästi, seisoskelin ja kävelin pitkin salia, istuin keinutuolissa välillä ja siinähän vierähtikin sitten tunti, tuli lääkäri ja puhkaisi kalvot klo 11 , synnytys laskettiin alkaneeksi.
Tunnin päästä tilanne ei juuri ollut edistynyt ja tippa laitettiin uudestaan vauhdittamaan tilannetta, jonkun ajan päästä alkoi taas tuntumaan supistuksia ja jossain vaiheessa sitten alettiin puhumaan puudutteista, totesin että mä en ala niiden kanssa enään pelleilemään joten epiduraali kehiin vaan, se ainakin viimeks toimi loistavasti ;)

Jossain vaiheessa tuli anestesialääkäri tuikkaamaan puudutteet paikoilleen ja toivotti onnea, jep, kiitti :D Oli se aika ihana fiilis kun kehon valtas lämmin tunne ja kipu katos, mutta sitten tulikin se kamalin, nimittäin järkyttävä kutina ja kylmyys, kahden peiton alla makasin ja raavin itteäni, vaikka tiesinkin ettei se mitään hyödytä, en onneks en kuitenkaan kynsin rapsutellu.. Miehelle varmaan kyllästymiseen asti jankkasin että olis pitäny ottaa saunaharja tai kynsiharja matkaan :D Onneks se vissiin ymmärsi että lääkkeet laitto ajatukset sekasin ja se jännitys, olihan tulossa taas isompi vauva..

Kahden jälkeen laitettiin vielä puudutetta (pudendus) ja se meni kyllä oikeeseen paikkaan, olin meinaan sen jälkeen tosi puutunu :D Supistuksetkin tunsin niin että kokeilin vatsan päältä kädellä x) Hieman ennen kolmea sain luvan alkaa hieman myötäilemään supistuksen tullessa, koska tunsin selkeästi että vauva alkaa laskeutumaan alaspäin, tämä oli tuttu tunne jo edelliskerralta. Kohdunsuu kuitenkin oli vain 9cm auki, joten ponnistaa ei saanu vielä, siellä oli vielä vähän kohdunreunaa vauvan pään edessä, ihan kuten kakkosenkin kohdalla oli..
Kätilöt (varsinainen kätilö ja opiskelija) saivat sen reunan sitte pois vauvan pään edestä ja samantien aloinkin ponnistamaan, se ponnistuksen tarve oli aivan järkyttävä.

Tuo kakkosvaihe alkoi klo 15.15 ja klo 15.19 syntyi pieni prinsessa!

Saatoin vain todeta, että iso hän kyllä oli!
Siinä kätilöt tsekkasivat vauvan, tuikkasivat k-vitamiinin pienen reiteen, itse sain supistavan lääkkeen ja mies leikkasi vauvan napanuoran, sain vauvan paidan alle ja siihen hän rauhoittui samantien, tuttuihin sydänääniin

Niin pieni, mutta silti niin iso rakas <3 Istukka syntyi 15.30 ja näin ollen koko homman kestoksi merkittiin 4h30min. :) Hetken päästä tyttönen punnittiin, mitattiin ja kylvetettiin.. Kyllä olis tältä äidiltä taju lähteny jos en olis makuullani ollut, painoa 4215grammaa, pituutta 52cm ja päänympärys 37cm! Että olihan tuo jälleen puolisen kiloa suurempi kuin edellinen vauva oli, ihmekkös jos näyttikin olevan aika ahtaasti tuolla massussa. Siltikin, tämä mamma selvisi ilman sotavammoja, ainakin semmosia mitä olis pitäny tikkailla ;) Siinäpä oli sitten ensi-imetykset yms. jonka jälkeen pääsin suihkuun ja sain ruokaa, sekä miehen kanssa saatiin onnittelumaljat, ihasteltiin pikkuista ja otettiin kuvia, on hän vaan suloinen ja aivan saman näköinen kuin sisaruksensa <3 Kujanjuoksu oli viimein ohi ja itselläkin hyvä olotila. Osastolle siirryimme juuri vierailu-aikaan, olipa oikein ihana olla pöllämystyneenä siinä sängyllä kun verhon takana oli aivan järkyttävä määrä porukkaa,,huh.. Mies lähti kotiin samalla kun mut vietiin osastolle ja sovittiin että tulevat vasta seuraavana päivänä sitten isompien lasten kanssa käymään. Seuraavana päivänä olin tosissaan kipeä, tuntui että kun liikahtaakaan niin lantion seutu hajoaa säpäleiksi, tätä on vieläkin mutta ehkä hieman kivuttomampaa jo,, irvistys ja muutama kirosana pääsee silti vieläkin kun sattuu, tämäkin selvis sitten myöhemmin, että vauva syntyi kyljellään, joten ihmekkös.. Voi että meidän pikkumies näytti niin isolta pojalta kun sitten seuraavana päivänä tulivat meitä katsomaan, isommat ei ihme kyllä näyttäneet sen suuremmilta tällä kertaa :D Tässäpä taas otoksia; Isoveljen rakkaus <3 (pikkusisko 1vrk)

isosiskon kanssa (tämä onkin näköjään jo 2vrk:n iässä otettu)

Pieni isoveli;

Sunnuntaina 3vrk:n iässä pääsimme kotiin, pieni-isoveli kävi isin kanssa meidät kotiin hakemassa, isot lähtivät isoisovanhempien kanssa mammalle kyläilemään :)

Tässä prinsessa vielä 1viikon iässä;

Luojalle kiitos tämäkin odotus päättyi onnellisesti vaikka välillä ajatuksissa kävikin että hulluko tässä vielä on kun jo yhden elävän sai kuolleen jälkeen, että olisko vaan kannattanu tyytyä siihen, mutta hetkeäkään en kyllä nyt vaihtais <3

Kiitän ja kumarran tämän blogin harvoja lukijoita ja siirryn takaisin kirjoittamaan
pienisuurimiehenalku.blogspot.fi, kunnes keksin seuraavan blogin nimen ;)